Onko alanvaihto rohkeaa riskinottoa vai työpaikanvaihto siinä missä muutkin? Pääomasijoittaja, toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Mia Sirkiä on vaihtanut kolmesti urallaan toimialaa: ensin korporaatiomaailmasta mainostoimistoon, sieltä pääomasijoittajaksi. 

Hypyt tuntemattomaan ovat saaneet Mian pohtimaan: mitä minä tuon pöydälle, kun kokemusta toimialalta ei välttämättä ole yhtä paljon kuin muilla? 

Häntä on vienyt eteenpäin uteliaisuus, mutta ehkä myös pahe nähdä aidan takana aina jotain vihreämpää. Mia tunnustaakin, että vaikeus keskittyä on kuljettanut hänet kerta toisensa perään täysiin uuteen. 

Mian ensimmäinen kasvun paikka johtajana oli kipeä. ”Johtaja ei voi olla kaikkien kaveri.” Hän sai ensimmäisen esihenkilötehtävänsä jo välivuotena. Miltä tuntui, kun keskustelu taukotilassa pysähtyi hänen saapuessaan paikalle eikä pikkujoulujen etkoille tullut kutsua? Miten pitää päänsä pystyssä ja jatkaa työtään, jos toiset ajattelevat, että olet tehtävässä joka olisi kuulunut ehkä heille? 

Mia kertoo myös tarinan siitä, miten työpöydän ääreen tullut tiimiläinen palautteineen sai hänet oivaltamaan jotain olennaista itsestään johtajana. Luotettavuus, rauhallisuus ja kyky ratkaista asiat ovat hänen vahvuuksiaan, mutta hän ei ei ehkä ole se empaattisin johtaja. ”Pitää olla aito siinä mitä on.”

Kaikkihan katuvat johtajana jotain, eikö? Jaksossa Mia paljastaa, että itse mieluusti eläisi uudestaan ne kohdat, joissa on pitänyt tarttua ikäviin asioihin. Jaksossa keskustellaan siitä, miksi on niin vaikea pyytää apua ja mitä oikeastaan tarkoittaa verkostoituminen. Mia jakaa myös oman vinkkinsä, miten ottaa oma paikkansa ja valmistautua kuumottavaan tilanteeseen. 

Nuorelle itselleen ja kaikille nuorille johtajille hänellä on tärkeä viesti: ”Ole johtaja, uskalla johtaa. Siihen tehtävään sinut on valittu.”

Tämän Johtajana ihminen -podcast-jakson vieraan kanssa paljastuu, että heikkoina hetkinä toimitusjohtajakin voi yhyttää itsensä miettimästä, mitä oikeastaan on saanut aikaiseksi.

Baronan toimitusjohtaja Lassi Määtän ura ei ole ollut lineaarista etenemistä tai nousua huipulle. Elämä on kuitenkin kuljettanut hänet upseeriopinnoista yhden Suomen suurimman työnantajan toimitusjohtajaksi.

Jaksossa Lassi kertoo siitä, miten hän on päätynyt useamman kerran tarkkailemaan omaa itseään suhteessa ympäristöön ja sen tarjoamaan tulevaisuuteen. Itsereflektio on pakottanut vastaamaan vaikeisiinkin kysymyksiin mutta myös auttanut pysymään uskollisena itselleen. Kasvua ovat siivittäneet uskallus muutokseen ja usko tulevaan.

Miksi nuori upseeri päätti opinto- ja asuntovelallisena maksaa sakot koulutuksen keskenjättämisestä hypätäkseen liike-elämään? Entä miksi reilu nelikymppinen menestyvässä roolissa toimiva johtaja jättäytyi kokonaan liike-elämästä pariksi vuodeksi? Lassin mukaan suunnanmuutokset ovat osuneet tilanteisiin, joissa aika on tullut täyteen. Mutta miten on, onko mittakin joskus täyttynyt?

Omiksi supervoimikseen työssä Lassi nostaa aitouden, suoraselkäisyyden ja inhimillisen kohtaamisen taidon. Ne ovat kuitenkin koetuksella ison yrityksen toimitusjohtajana, etenkin muutostilanteissa, jolloin päätökset koskettavat monien ihmisten elämää. Miten Lassi pitää kiinni periaatteistaan? Katuuko hän jotain?

Työt eivät Lassin mielestä kuulu sänkyyn, oli rooli mikä tahansa, eikä hyvää johtajuutta voi olla, jos johtaja itse ei voi hyvin. Jaksossa kuullaan, mitä Lassi lupasi itselleen palatessaan tauon jälkeen työelämään ja onko hän pystynyt pitämään lupauksistaan kiinni.

Lassi Määtän kasvun paikkojen äärellä puhutaan myös luottamuksesta, keskeneräisyyden sietämisestä ja sattuman vaikutuksesta menestykseen.

Sarjayrittäjä ja hallitusammattilainen Timo Lappi kuvaa itseään entiseksi jäyhäksi juristiksi, josta sattumien kautta kasvoi toimialoja disruptoiva kasvuyrittäjä.

Uraa on kirittänyt tietty kapinallisuus: jo nuorena juristina Timo pyristeli irti alan stereotypioista, löysäsi kravattia ja päätti päästää asiakkaat lähelleen. Myöhemmin hän on perustanut lakitoimisto Fondian sekä työterveysyhtiö Heltin, molemmat oman toimialansa logiikan ja konventioiden uudistajia.

Timon kasvutarina on rohkeiden päätösten sarja. Mutta onko rohkeus jossain vaiheessa mennyt holtittomuudeksi? Pysähdystekniikkana hän on käyttänyt raadollista testiä: jos nyt voittaisin lotossa, jatkaisinko sitä mitä olen tekemässä?

Kun Timo reilu kolmekymppisenä hyppäsi hyväpalkkaisesta asiantuntijatehtävästä Fondian perustajaksi, hän jätti taakseen turvallisen. Ammattitaitoinen työyhteisö, oma työhuone ja pienen kirjakaupan kokoinen konttorivälinevarasto vaihtuivat kouralliseen yhteen huoneeseen sullottuja ihmisiä, pariin läppäriin ja suuriin ajatuksiin. ”Tällä yrityksellä me tehdään parissa vuodessa kansainvälistä menestystä”, Timo ajatteli silloin. Miten kävi?

Keskustelussa Timo analysoi, millaisena ihmisenä hän palasi otettuaan 16 vuotta myöhemmin uudestaan toimitusjohtajapestin vastaan Fondiassa, nyt moninkertaisesti suuremmassa pörssiyhtiössä. Malttia on tullut lisää, vastuu painaa enemmän ja tehtävä tuntuu nyt draivaajan sijaan muiden palvelemiselta. Hän muistuttaa itseään siitä, että ongelmien ratkaiseminen on johtajan työtä, ei häiriötekijä. Hyvät uutiset pysyvät monesti piilossa, ellei niitä itse etsi.

Entä myöntääkö Timo olevansa ajokoirajohtaja, joka kovan työpäivän jälkeen optimoi äärimmilleen vielä vapaa-ajan, liikuntatottumukset ja ruokavalionkin? Jaksossa analysoidaan myös perheen, oman ajan sekä työn toisilleen voimaa antavaa symbioosia.

Timon tarinan yhteydessä keskustellaan rohkeudesta ottaa haastajan asenne, pelosta ja pelottomuudesta sekä siitä, miten johtaja kypsyy uransa varrella.

Millaisesta ihmisestä kasvaa kriisiyritysten muutosjohtaja? Ja miten hän selviää tuossa paineessa?

Tämän jakson vieraana on Lauri Ratia, teollisuusneuvos, hallitusammattilainen ja suomalaisen liike-elämän tunnetuin kriisijohtaja. Laurin kasvutarina kulkee läpi suomalaisen työelämän aina 70-luvulta tähän päivään.

Laurin uran kivijalkana on ollut lapsuudenkodista opittu periksiantamattomuus. Sinnikkyyttä on kysyttykin moneen otteeseen. Silloin, kun Lauri irtisanouduttuaan päätyi raapustamaan työhakemuksia 1990-luvun syvimmän laman keskelle. Mutta myös silloin, kun Lauri sai mahdottomalta kuulostavan tehtävän pelastaa Terrafame. Koskaan ei pidä menettää toivoa.

Jaksossa puhutaan unelmien tärkeydestä. Mitä olivat Laurin haaveammatit lapsena ja opiskelijana, ja miten nämä toteutuivat? Ratia muistuttaakin meitä kaikkia, ettei ura ole ohi vielä kolmi- tai nelikymppisenä. ”Edetkää maltilla ja muistakaa haaveilla.”

Lauri paljastaa myös oman salaisuutensa siitä, miten menestystä voi itse houkutella luokseen.

Yksi Laurin merkittävimmistä kasvun paikoista on ollut opetella ihmisten johtamista numeroiden johtamisen sijaan. Muutos sai alkunsa, kun 48-vuotiaana hän sai luottamusmieheltä palautteen: "Se Ratiakin vain käsittelee ihmisiä kuin numeroita." Miten johtaja säilyttää inhimillisyytensä ja perustelee itselleen, että ihmisten elämän suuntaa muuttavat päätökset ovat välttämättömiä?

Kovien prässien puristuksessa Laurin on ollut opeteltava huolehtimaan myös itsestään. Mikä on Laurin joka-aamuinen alkusysäys päivään? Entä mikä merkitys musiikilla on hänen elämässään?

Tämä on keskustelu uskosta omaan asiaan, periksiantamattomuudesta ja määrätietoisuudesta. Mutta myös keskustelu aitoudesta ja inhimillisyydestä hetkinä, jolloin ne ovat koetuksella.

ISLET Groupin toimitusjohtaja Janina Luoto on omien sanojensa mukaan luonnonlapsi ja villivarsa, jonka matkaa johtajaksi on kirittänyt sisäsyntyinen auttamisen halu – joka tosin toisinaan keikahtaa auttamisvimman puolelle.

Siirtyessään koripalloilijasta valmentajaksi hän kävi sisäisen keskustelun siitä, kummalla puolella viivaa johtajan tulee toimia. Palloa ei pääse itse kuljettamaan, joten mitä tiimi häneltä tarvitsee? Yritysmaailmassa viiva kentän laidalla ei ole yhtä näkyvä, joten Janinan kasvun paikka onkin ollut löytää se kohta, jossa hän voi auttaa eniten. Jaksossa Janina avaa myös sitä, miten johtaja itse kasvaa ihmisenä, kun oma yritys kasvaa 7 hengen tiimistä kymmeniä ihmisiä työllistäväksi kv-toimijaksi.

Jaksossa Janina kertoo maailmankuvansa mullistuneen Indonesiassa. Hänelle oli tajunnanräjäyttävää ymmärtää, että suurin osa maailmaa ei jaa länsimaista ajattelun logiikkaa. Kun kohtaa ihmisen, ei voi olettaa mitään, vaan ensin pitää selvittää millainen ajattelu toimintaa ohjaa.

Vuodattaessaan Denbasarin lentokentällä kyyneleitä kilpaa trooppisen rankkasateen kanssa nuori Janina tuskin tiesi, että sekä hän että hänen luotsaamansa yritys tulisivat vielä ansaitsemaan lukuisia tunnustuksia alan vaikuttajana.

Janinan ei nimittäin pitänyt koskaan palata Suomeen, mutta niin vain hän huomasi allekirjoittaneensa osakkuussopimuksen äitinsä perheyritykseen ja aloitti toimitusjohtajana. Ilman kokemusta. Mitä sitten kävi kun pääyhteistyökumppani lähetti kumppanuussopimuksen terminointikirjeen? Janina ryttäsi paperin, donkkasi sen roskakoriin ja sanoi tiimilleen: "Jatkakaa te kuten ennenkin, minä hoidan tämän." Tietämättä todellisuudessa yhtään, miten.

Janinan kasvutarinassa kuultaa johtajan keskeneräisyys ja epävarmuus, mutta myös rohkeus tehdä vaikka kokemusta tai tietoa ei ole. Jaksossa puhutaan aitouden säilyttämisestä, erilaisuuden ymmärtämisestä ja siitä vastuusta, jonka menestys tuo.

Miltä tuntuu saavuttaa oma uraunelmansa ja huomata, että kaikki tuntuukin väärältä?  Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Petteri Kilpinen osaa vastata tähän.

Nuoren Petterin polku eurooppalaisen markkinointialan huipulle näyttäytyy menestystarinana. Hienoja illallisia, kalliita viinejä, seurapiirejä ja selkääntaputtelijoita. Mutta harva tietää, että tie sinne kulki nöyryyden pitkän oppimäärän ja oman ammatillisen itsetunnon romahtamisen kautta.

Ja juuri ollessaan huipulla Petterille tuli kiire irtisanoutua ennen kuin illallisseuralainen tekee hänelle liian hyvän tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Millainen ajatusprosessi oli näin hullulta kuulostavan päätöksen takana?

Jaksossa Petteri kertoo myös, että vuosien kuluessa hän on joutunut kysymään itseltään raadollisiakin kysymyksiä: Rakastanko enemmän asiakkaitani kuin perhettäni? Voinko olla hyvä ihminen, jos uhraan omat arvoni menestyksen alttarille?

Omaa päiväänsä suunnitellessaan Petteri ajattelee kuin huippu-urheilija. Milloin minun on oltava parhaimmillani? Milloin on alkuerät, entä milloin finaali? Jos haluaa olla parhaimmillaan silloin, kun omalla tekemisellä voi olla suurin vaikuttavuus, päivä ei voi olla kronologisen tehtävälistan suorittamista.

Petterin kanssa keskustellaan myös siitä, miksi jokaisen tulisi kehittää itsereflektiotaan ja miten monelle johtajalle tuttua strategiaprosessia voi soveltaa oman itsensä kehittämiseen johtajana.

Johtajan pitää käyttää aikaansa tehokkaasti, mutta kyetä kohtaamaan aidosti. Tähän uskoo sarjayrittäjä ja johtaja Matti Heikkonen. Jaksossa keskustellaan siitä, mikä merkitys tarkoituksella on paitsi motivaation, myös vakauden lähteenä.

Jaksossa Matti nostaa yhdeksi kasvunpaikakseen yhteisen hissimatkan Matti Alahuhdan kanssa tämän poistuessa viimeistä kertaa Nokian konttorilta. Hän harmitteli, kuinka monet Alahuhdan opit jäävät nyt saamatta, ja pyysi Alahuhdalta jotakin nopeaa vinkkiä urapolulleen. Minkä ohjenuoran Alahuhta antoi ja miten merkittävä asiasta lopulta Matin johtajuuteen kasvoi? 

Matti avaa ajankäytön hallinnan merkitystä johtajan asemassa. Esihenkilöllä on hänen mielestään oltava aikaa aikatauluttamattomille keskusteluille ja aidolle kohtaamiselle. Mitä merkitystä sillä on, että johtaja on aito, haavoittuvainen ja välitön?

Pinjan toimitusjohtajana nykyisin tunnettu Matti uskoo, että johtajalla on oltava substanssiosaamista. Yleisjohtajien aika on päättynyt ja samalla perinteinen hierarkinen johtaminen on jätettävä taakse. Organisaatioita pitää johtaa edestä, eikä se onnistu, jos ei ymmärrä bisnestä. 

Matti myös paljastaa, mitä on oppinut mentoriltaan neuropsykologi Mario Martinezilta omien mielentilojensa hallinnasta. Miten omaan jaksamiseen ja itse asiassa myös johtamaansa organisaatioon voi vaikuttaa omaa mieltään tarkkailemalla ja mielialojaan tiedostamalla?

Jokainen meistä on joskus epäillyt, osaako oikeasti johtaa ihmisiä. Niin myös asiakaskokemusjohtaja Salla Seppä.

Sallan johtamisfilosofia perustuu aitouteen, luottamukseen ja haluun auttaa. Hän haluaa käyttää vahvuuksiaan siihen, että maailma olisi vähän parempi paikka.

Jaksossa Salla jakaa omaa kasvutarinaansa nuoruuden harjoittelupaikasta nykyhetkeen. Muistellaan hetkiä globaaleissa projekteissa, kun piti saada ihmiset toimimaan ilman varsinaista valtaa käskeä. Olennainen oivallus oli, että ihmiset eivät seuraa titteleitä tai asemia. He seuraavat ihmisiä, joihin he luottavat ja jotka aidosti välittävät heistä.Entä miltä tuntui, kun esihenkilö ei ollut saatavilla juuri silloin kun häntä olisi tarvittu. Voiko sekä huonoilta että hyviltä esihenkilöiltä oppia? Vaikeat kokemukset kirkastivat, millainen johtaja hän ei koskaan halua olla.

Nykyisin Nordic Business Forumissa Salla sparraa nuoria johtajia. Hän näkee heidän epävarmuutensa ja tunnistaa sen myös itsestään. Siksi hän muistuttaa: johtajuus ei ole synnynnäinen lahja vaan taito, jota jokainen voi oppia. Työssä nuorten esihenkilöiden kanssa iloa tuottaa nähdä, kun lamppu syttyy: "Mä osaan tämän!"

Sallan kanssa jutellaan ”connect then lead” -filosofiasta, läsnäolon taidosta johtamisessa sekä itseluottamuksen ja nöyryyden tasapainosta johtajuudessa.

Johtajana ihminen -podcast on tutkimusmatka ihmiseen johtajaroolin takana.

Laskemme tittelit sivuun ja katsomme johtajuutta ihmisen kehitystarinasta käsin. Millaisia kasvun paikkoja johtajat tunnistavat uraltaan? Mitä he ovat oppineet itsestään ja johtamisesta? Miltä johtajista tuntuu? 

Vieraana on nimekkäitä johtajia läpi toimialojen. Heidän tarinansa inspiroivat, haastavat ajattelua ja avaavat ovia johtamisen arkeen. 

Tämä podcast on sinulle, joka johdat, haaveilet johtamisesta tai epäröit, onko sinusta johtajaksi. 

Hostina toimii Janne Lindfors.

Podcastin mahdollistaa työelämäyhtiö Barona.