Miltä tuntuu saavuttaa oma uraunelmansa ja huomata, että kaikki tuntuukin väärältä?  Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Petteri Kilpinen osaa vastata tähän.

Nuoren Petterin polku eurooppalaisen markkinointialan huipulle näyttäytyy menestystarinana. Hienoja illallisia, kalliita viinejä, seurapiirejä ja selkääntaputtelijoita. Mutta harva tietää, että tie sinne kulki nöyryyden pitkän oppimäärän ja oman ammatillisen itsetunnon romahtamisen kautta.

Ja juuri ollessaan huipulla Petterille tuli kiire irtisanoutua ennen kuin illallisseuralainen tekee hänelle liian hyvän tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Millainen ajatusprosessi oli näin hullulta kuulostavan päätöksen takana?

Jaksossa Petteri kertoo myös, että vuosien kuluessa hän on joutunut kysymään itseltään raadollisiakin kysymyksiä: Rakastanko enemmän asiakkaitani kuin perhettäni? Voinko olla hyvä ihminen, jos uhraan omat arvoni menestyksen alttarille?

Omaa päiväänsä suunnitellessaan Petteri ajattelee kuin huippu-urheilija. Milloin minun on oltava parhaimmillani? Milloin on alkuerät, entä milloin finaali? Jos haluaa olla parhaimmillaan silloin, kun omalla tekemisellä voi olla suurin vaikuttavuus, päivä ei voi olla kronologisen tehtävälistan suorittamista.

Petterin kanssa keskustellaan myös siitä, miksi jokaisen tulisi kehittää itsereflektiotaan ja miten monelle johtajalle tuttua strategiaprosessia voi soveltaa oman itsensä kehittämiseen johtajana.