ISLET Groupin toimitusjohtaja Janina Luoto on omien sanojensa mukaan luonnonlapsi ja villivarsa, jonka matkaa johtajaksi on kirittänyt sisäsyntyinen auttamisen halu – joka tosin toisinaan keikahtaa auttamisvimman puolelle.

Siirtyessään koripalloilijasta valmentajaksi hän kävi sisäisen keskustelun siitä, kummalla puolella viivaa johtajan tulee toimia. Palloa ei pääse itse kuljettamaan, joten mitä tiimi häneltä tarvitsee? Yritysmaailmassa viiva kentän laidalla ei ole yhtä näkyvä, joten Janinan kasvun paikka onkin ollut löytää se kohta, jossa hän voi auttaa eniten. Jaksossa Janina avaa myös sitä, miten johtaja itse kasvaa ihmisenä, kun oma yritys kasvaa 7 hengen tiimistä kymmeniä ihmisiä työllistäväksi kv-toimijaksi.

Jaksossa Janina kertoo maailmankuvansa mullistuneen Indonesiassa. Hänelle oli tajunnanräjäyttävää ymmärtää, että suurin osa maailmaa ei jaa länsimaista ajattelun logiikkaa. Kun kohtaa ihmisen, ei voi olettaa mitään, vaan ensin pitää selvittää millainen ajattelu toimintaa ohjaa.

Vuodattaessaan Denbasarin lentokentällä kyyneleitä kilpaa trooppisen rankkasateen kanssa nuori Janina tuskin tiesi, että sekä hän että hänen luotsaamansa yritys tulisivat vielä ansaitsemaan lukuisia tunnustuksia alan vaikuttajana.

Janinan ei nimittäin pitänyt koskaan palata Suomeen, mutta niin vain hän huomasi allekirjoittaneensa osakkuussopimuksen äitinsä perheyritykseen ja aloitti toimitusjohtajana. Ilman kokemusta. Mitä sitten kävi kun pääyhteistyökumppani lähetti kumppanuussopimuksen terminointikirjeen? Janina ryttäsi paperin, donkkasi sen roskakoriin ja sanoi tiimilleen: "Jatkakaa te kuten ennenkin, minä hoidan tämän." Tietämättä todellisuudessa yhtään, miten.

Janinan kasvutarinassa kuultaa johtajan keskeneräisyys ja epävarmuus, mutta myös rohkeus tehdä vaikka kokemusta tai tietoa ei ole. Jaksossa puhutaan aitouden säilyttämisestä, erilaisuuden ymmärtämisestä ja siitä vastuusta, jonka menestys tuo.