Onko alanvaihto rohkeaa riskinottoa vai työpaikanvaihto siinä missä muutkin? Pääomasijoittaja, toimitusjohtaja ja hallitusammattilainen Mia Sirkiä on vaihtanut kolmesti urallaan toimialaa: ensin korporaatiomaailmasta mainostoimistoon, sieltä pääomasijoittajaksi. 

Hypyt tuntemattomaan ovat saaneet Mian pohtimaan: mitä minä tuon pöydälle, kun kokemusta toimialalta ei välttämättä ole yhtä paljon kuin muilla? 

Häntä on vienyt eteenpäin uteliaisuus, mutta ehkä myös pahe nähdä aidan takana aina jotain vihreämpää. Mia tunnustaakin, että vaikeus keskittyä on kuljettanut hänet kerta toisensa perään täysiin uuteen. 

Mian ensimmäinen kasvun paikka johtajana oli kipeä. ”Johtaja ei voi olla kaikkien kaveri.” Hän sai ensimmäisen esihenkilötehtävänsä jo välivuotena. Miltä tuntui, kun keskustelu taukotilassa pysähtyi hänen saapuessaan paikalle eikä pikkujoulujen etkoille tullut kutsua? Miten pitää päänsä pystyssä ja jatkaa työtään, jos toiset ajattelevat, että olet tehtävässä joka olisi kuulunut ehkä heille? 

Mia kertoo myös tarinan siitä, miten työpöydän ääreen tullut tiimiläinen palautteineen sai hänet oivaltamaan jotain olennaista itsestään johtajana. Luotettavuus, rauhallisuus ja kyky ratkaista asiat ovat hänen vahvuuksiaan, mutta hän ei ei ehkä ole se empaattisin johtaja. ”Pitää olla aito siinä mitä on.”

Kaikkihan katuvat johtajana jotain, eikö? Jaksossa Mia paljastaa, että itse mieluusti eläisi uudestaan ne kohdat, joissa on pitänyt tarttua ikäviin asioihin. Jaksossa keskustellaan siitä, miksi on niin vaikea pyytää apua ja mitä oikeastaan tarkoittaa verkostoituminen. Mia jakaa myös oman vinkkinsä, miten ottaa oma paikkansa ja valmistautua kuumottavaan tilanteeseen. 

Nuorelle itselleen ja kaikille nuorille johtajille hänellä on tärkeä viesti: ”Ole johtaja, uskalla johtaa. Siihen tehtävään sinut on valittu.”