Rakkaus on suuri tunne. Urheilussa, jos jossakin, on mukana suuria tunteita - myös rakkautta. Rakkautta lajiin, joukkueeseen, urheilemiseen, pelikavereihin, lajitovereihin... Onpa joskus nähty rakkautta yli lajirajojen.
Jääkiekkoilijoiden ja missien välisen rakkaus on ainakin Suomessa käsite, vaikka on joku missi löytänyt parinsa koripallovalmentajastakin, ja jokunen jääkiekkoilija on hairahtanut löytämään puolison missikisojen ulkopuolelta.
Sen sijaan, että Tuomo ja Joonas keskittyisivät kokonaisen jakson ajan puhumaan vain jääkiekkoilijoiden ja missien suhteesta, he keskittyvät puhumaan siitä, miten JVG:n kappale nimeltä Faija käsittelee urheilua ja rakkautta. Tai oikeastaan eivät isännät siihen keskity, mutta se on jokin hyvin vaaleanpunainen lanka, joka kantaa läpi melkein koko jakson.
Välillä jäädään muistelemaan omia nuoruuden urheilukokemuksia. Sitä miten vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan näkyy muun muassa siinä, miten tuetaan harrastuksissa. Ja varsinkin sitä, miten lapsena vanhempien toimintaa ei ymmärrä ollenkaan. Siinä ohessa otetaan myös kantaa vanhempiin, jotka elävät omia menetettyjä haaveitaan lastensa urheiluharrastusten kautta ja sitä, miten urheilutulosten seuraaminen Tulosruudusta periytyy isältä pojalle.
Tänään käsitellään siis rakkautta ja urheilua hyvinkin monipuolisesti eli ei muuta kuin jakso kuunteluun, jotta tiedät mitä mieltä asioista oikeasti pitää olla!
Tämänkertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo pääsevät vihdoin keskustelemaan avoimesti aiheesta, joka käy tunteisiin!
Ei siis keskustella toimintasankareista, länkkäreistä, koomikoista tai kummisedistä, vaan kaikkien aikojen parhaista rakkaustarinoista. Muistellaan sitä, kuinka Tuomo pikkupoikani itki nähdessään Titanicin tarinan Tikkurilan Bio Grandissa, ja sitä kuinka moneen Disney-prinsessaan Joonas on elämänsä aikana ihastunut.
Tai niinhän kuulijat varmaan toivoisivat. Mutta ei. Vaikka Disneyn tarinat ja Titanicin mainitaan, ei keskiössä ole kaikkein perinteisemmät rakkaustarinat. Joonas johdattelee kuulijat (ja Tuomon) pohtimaan sitä, miten rakkautta kuvataan elokuvissa. Esimerkeistä löytyy yksinäisiä, petettyjä, jätettyjä, mutta myös ihanan parisuhteen löytäneitä.
Lopuksi päästään ottamaan kantaa siihen, kuinka virheellisen kuvan monet elokuvat antavat rakkaudesta, ja mitä siitä pitäisi ajatella.
Vaikka suomalaiset ovat ehkä jollain tapaa nöyrää ja vaatimatonta kansaa, vaatimattomuus unohtuu, kun Suomi mainitaan jossain ulkomailla.
Suomalaiset rakastavat, kun heistä puhutaan. Ja kun suomalainen menestyy, niin torilla tavataan.
Tämän kertaisessa jaksossa puhutaan siitä, mitä Joonas ja Tuomo rakastavat suomalaisuudessa. Isännät keskustelevat myös siitä, miltä suomalaisuus heidän mielestään näyttää ulkomaalaisen silmin.
Lisäksi tietenkin mietitään suomalaisuutta ylipäätään ja vähän rakkautta siinä sivussa.
Kun puhutaan teatterista, on vaikea olla mainitsematta William Shakespearea. Kun puhutaan hänen kirjoittamistaan rakkausnäytelmistä, tulee ainakin näkökulmauksen isännille mieleen ensimmäisenä Romeo ja Julia.
Sen sijaan, että Tuomo tai Joonas lähtisivät arvioimaan näkemiään versioita tuosta tunnetusta näytelmästä (hehän eivät ole kumpikaan nähneet sitä koskaan teatterin lavalla esitettävän), he keskittyvät siihen, minkälaisen kuvan rakkaudesta kyseinen näytelmä antaa.
Eivätkä he tyydy käsittelemään vain näytelmän rakkaudellisia teemoja, vaan kunnon kriitikkoina ja kaikesta jotain tietävinä Tuomo ja Joonas päätyvät pohtimaan sitä, kuinka Romeo ja Julia olivat erittäin nuoria eikä ihmekään, että he tekivät teinimäisiä ratkaisuja.
Välillä puhutaan ihan aiheestakin, kun taas välillä tuttuun tapaan puhutaan aiheista, jotka ehkä jollain kaukaisella tavalla voisivat liittyä aiheeseen.
Rakkaus on aihe, josta kaikilla on varmasti jonkunlainen näkemys tai kokemus.
Kuka keksi rakkauden? Mistä rakkaus alkoi? Voiko ihminen olla rakkauden ammattilainen? Onko rakkaus tunne, tekoja vai sana muiden joukossa? Mitä sanoa aiheesta, josta varmaankin kaikki on jo sanottu?
Rakkauden nimissä on tehty paljon hyvää. Ja paljon pahaa. Rakkaudesta on kirjoitettu kirjoja ja runoja, tehty elokuvia ja taidetta ja voisi jopa väittää, että ilman rakkautta ei olisi mitään.
Rakkaus tai sen puute ajaa ihmiset tekemään mitä ihmeellisimpä asioita, esimerkiksi aloittamaan podcastin. Se, onko Näkökulmauksessa kyse rakkaudesta vai sen puutteesta, selvinnee tämän kauden aikana.
Ihmiset saattavat miettiä, mitä kaksi nuorta (tai ainakin nuorehkoa, no okei, nuorekasta) miestä jauhaa rakkaudesta. Jonkun mielestä rakkaudesta puhuminen on naisten hommaa, kun taas valveutuneimmat saattavat iloita, että miehetkin keskustelevat rakkaudesta. Näkökulmauksen isännät antavat sanoutuvat irti kaiken näköisestä spekuloinnista ja keskustelevat juuri siitä mistä haluavat - tällä kaudella rakkaudesta.
Tuttuun tapaan kauden aikana lähestytään teemaa erilaisten alaotsikoiden kautta ja ensimmäinen jakso on ikään kuin intro tai esipuhe kaikkeen tulevaan.
Kolmas kausi on tullut siihen vaiheeseen, että sehän loppui jo viime viikolla. Ensi viikolla alkaa Näkökulmaus-podcastin neljäs tuotantokausi, mutta tähän väliin tulee special-jakso, joka kantaa teemaa ”Sikarin mittainen tauko”.
Tämän kertainen special onkin erittäin special, sillä isännät nauhoittavat ensimmäistä kertaa etäyhteydellä.
Vaikka yhteys on etänä, niin Joonas ja Tuomo ovat keskusteluissaan, sydämiltään ja sieluiltaan lähellä toisiaan.
Jaksossa keskustellaan ainakin lahjakkuudesta, innostumisesta ja määrätietoisesta työskentelystä.
Sivutaan jakson keskusteluissa myös elokuvia, sikareita ja vitsikkäitä huumorijuttuja.
Mitä elokuvat kertovat vallasta? Kenellä on valta? Onko se elokuvan tekijöillä vai onko se katsojilla? Onko elokuvilla ja vallalla mitään yhteistä? Jos on, niin mitä? Jos ei, niin miksi?
Taiteessa on aina käsitelty aiheita laidasta laitaan ja näkökulmakin on vaihdellut puolelta toiselle.
Joskus taiteella on luotu imartelevaa kuvaa todellisuudesta, joskus irvailevaa kuvaa, ja joskus taiteen tarkoituksena on irroittaa katselija/ kuuntelija/ kokija todellisuudesta.
Joonas ja Tuomo käsittelevät tämän viikon jaksossa sitä, miten edellä mainitut esimerkit ja väitteet näkyy elokuvissa.
Näkökulmauksen isännät juttelevat kahdesta eri diktaattori-elokuvasta, jatko-osista, elokuvien kaupallisuudesta ja tietenkin myös Kummisedästä ja Quentin Tarantinosta. Jatko-osat, Kummisetä ja Tarantino eivät pahemmin liity viikon aiheeseen, mutta kyllä ne hieman teennäisesti saadaan tähänkin jaksoon mahdutettua. Tai ei ehkä niinkään teennäisesti, mutta sen päättää kuulija.
Lopullinen valta Näkökulmaus-podcastissa on siis kuulijoilla. Ei oikeasti, sillä kuulijoiden mielipiteet eivät kovastikaan vaikuta Joonaksen ja Tuomon kehittelemään sisältöön. Sen verran kuulijalla on kuitenkin valtaa, että voi päättää oman mielipiteensä käsitellyistä aiheista.
Kolmas kausi lähenee pikku hiljaa loppuaan. Mutta ei hätää, Näkökulmaus ei lopu eikä isäntien vitsit ole vähissä. Jos vitsit alkaisivatkin vähenemään, niin sitten he kierrättäisivät vanhoja juttujaan.
Yhdennentoista jakson aiheena on ruoka ja syöminen. Vaikka elokuvien katselun yhteydessä usein mainitaan popcornit, niin niistä ei tässä jaksossa mainita sanaakaan. Eikä muuten jaksossa puhuta julkkiskokeista, kokkisodasta tai niistä noin miljoonasta ruokaohjelmasta, joita televisiossa on aikojen alusta asti pyörinyt. Nyt osa kuuntelijoista saattaa miettiä, miksi edellä mainituista ei puhuta. Tarkkasilmäisimmät tosifanit tietävät syyn, ja se on tietenkin se, että Näkökulmauksen kolmannella kaudella aihetta lähestytään elokuvien eikä sarjojen kautta.
Niinpä tälläkin kertaa on löytynyt elokuva, jonka kautta aihetta lähestytään. Ketään ei varmaan yllätä, että Joonas on valinnut lähestymiskulmaksi Kaurismäen elokuvan, mutta joitain saattaa yllättää se, ettei kyseessä ole Aki Kaurismäen elokuva, vaan hänen melkein yhtä kuuluisan veljensä Mikan elokuva.
Jakson punertavana lankana toimii siis elokuva nimeltä Mestari Cheng, joka muuten jäi Vesa-Matti Loirin viimeiseksi roolisuoritukseksi valkokankaalla. Vesa-Matti ei toki näytellyt elokuvan nimihahmoa kiinalaista kokkia Mestari Chengiä. Näkökulmaus veikkaa, ettei syynä ole Loirin kyky näytellä, vaan se ettei elokuvaa haluttu syytettävän kulttuurisesta omimisesta. Vitsi, vitsi. Syy oli varmaankin se, että Loiri sopi paremmin toiseen rooliin.
Tästä päästäänkin (uskokaa tai älkää) siihen, että tämän viikkoisessa jaksossa pohditaan muun muassa sitä, onko ihminen korvaamaton.
Jos et ymmärtänyt tästä kirjoituksesta mitään, niin ei hätää. Kuuntele jakso. Ei se kuuntelu välttämättä tätä tekstiä ymmärrettävämmäksi tee, mutta ainakin Näkökulmaus saa yhden kuuntelukerran lisää ja sinä saat viihdettä elämääsi.
Kolmas kausi on saatu jo täyteen kymppiin asti! Ja tämä jakso sattuu olemaan vielä täyden kympin jakso. Kuten kyllä kaikki aiemmat ja tulevatkin ovat. Näkökulmauksen isännät tekevät laatusisältöä aiheesta kuin aiheesta jaksosta toiseen, kaudesta toiseen, vuodesta toiseen sekä varsinkin mielipiteestä toiseen.
Kymmenennen jakson aiheena tuttuun ja turvalliseen tyyliin matkustaminen. Elokuvat ovat siitä ihmeellisiä, että niiden avulla voi matkustaa paikasta toiseen liikkumatta itse minnekään. Eikä siinä vielä kaikki. Elokuvien avulla voimme tehdä myös aikamatkoja ja nähdä sekä menneestä että tulevasta asioita, joista emme osaa edes uneksia. Elokuvien kautta lähes kaikki on mahdollista. Elokuvissa sen sijaan kaikki on mahdollista.
Niimpä tällä kertaa Joonas kertookin elokuvasta, jossa päähenkilön on mahdollista muokata omaa menneisyyttään ja elämäntarinaansa aina niin halutessaan. Tämä elokuva herättää isännät pohtimaan muun muassa sitä, mihin aikaan itse matkustaisivat, jos se olisi mahdollista, ja minkälaisia seurauksia aikamatkustelulla voi olla.
Lisäksi tämän kertaisessa jaksossa pohditaan sitä, onko jonkun elokuvan maisemat olleet niin ihmeellisiä, että niihin on halunnut matkustaa.
Kaiken kukkuraksi Joonas kertoo siitä, kuinka hän on käynyt Sisiliassa Kummisedän kuvausmiljöössä ja miten paikallinen mafia kohteli häntä, ja Tuomo kertoo, miten hänen tuttavapiirissään Da Vinci-koodi otettiin ehkä vähän liiankin tosissaan.
Uskokaa tai älkää, mutta kaikki tämä ja paljon muuta saatiin mahdutettua alle puolen tunnin keskusteluun.
Näkökulmauksen isännät ovat keskustelleet aiemmin kirjoista tehdyistä elokuvista, kirjojen ja elokuvien yhteneväisyyksistä ja vaikka mistä, mikä risteää aihetta kirjat ja elokuvat. Voiko siis aiheeseen olla enää mitään uutta näkökulmaa? Kyllä voi!
Tämän viikkoisessa jaksossa muun muassa pelataan arvausleikkiä, keskustellaan vanhoista kirjoituskoneista, taiteen ja hulluuden rajoista sekä siitä, miten elokuvan ohjaajalla voi samaan aikaan olla mahdollisuus tuottaa elinikäisiä traumoja ja toisaalta kyky välttää traumojen syntymistä.
Lisäksi fiilistellään kuuntelijoita ja heiltä tullutta palautetta ja pohditaan sitä, onko Bart Simpson hullu ja tekeekö yksikään taiteilija työtään vain rakkaudesta lajiin vai onko motivaationa työskentelylle sittenkin maine ja mammona.
Eikä siinä vielä kaikki! Joonas ja Tuomo kertovat, mitä yhteistä on Donald Trumpilla ja Aleksis Kivellä. Paljastetaan tässä, ettei yhteys löydy Helsingissä sijaitsevasta patsaasta, vaan ehkäpä Nurmijrveltä.
Kuten edellä sanotusta voi varmasti päätellä, tämän jakson keskiössä on Stanley Kubrickin ohjaama elokuva Hohto, joka perustuu (vai perustuuko sittenkään) Stephen Kingin samannimiseen romaaniin.
Tunnettu fakta on, että Näkökulmausta äänitetään useimmiten puvut päällä. Sitä vähemmän on tietoa siitä, miten Tuomo ja Joonas pukeutuvat käydessään elokuvissa.
Eikä siihen saada tietoa tälläkään kertaa, sillä tämän viikkoisessa jaksossa puhutaan siitä, miten elokuvien puvustus vaikuttaa elokuvan tunnelmaan.
Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mitä kertookaan roolihahmojen vaatetus esitettävän hahmon asemasta yhteiskunnasta, elokuvan tapahtumapaikasta tai vaikkapa ajasta, johon elokuva sijoittuu?
Lisäksi keskustellaan muun muassa siitä, miksi supersankarit pukeutuvat kalsareihin ja mistä elokuvista Joonas ja Tuomo ovat mahdollisesti saaneet vaikutteita omaan pukeutumiseensa.
Kaurismäkeä ei taideta tällä kertaa mainita, mutta ainakin Kummisetä, Chaplin ja Brando mainitaan.
Tämän viikkoisessa jaksossa Joonas ja Tuomo keskustelevat muun muassa siitä, tekeekö musiikki elokuvan vai elokuva musiikin. Isännät jakavat ajatuksiaan muusikoista ja bändeistä, joihin ovat tutustuneet nimenomaan sitä kautta, että niiden musiikkia on ollut joissain elokuvissa.
Lisäksi Tuomo namedroppaa näyttelijäystävänsä nimen ja yrittää jälleen päteä sivistyssanoilla, joiden merkitystä ei ole etukäteen tarkistanut. Joonas kertoo arvostuksensa elokuvantekijöden tekemiä taiteellisia valintoja kohtaan, mutta myöntää myös, ettei ole nähnyt maailman kaikkia elokuvia, joten arvostus koskee lähtökohtaisesti vain niitä elokuvia, jotka hän on nähnyt.
Kuten aiemmin on varmasti tullut selväksi elokuvista puhuttaessa Joonas ei voi olla mainitsematta Kaurismäkeä, kun taas Tuomon on tuotava esiin Tarantino tai Kummisetä joka kerta. Niin myös tällä kertaa. Kuitenkaan Kaurismäki, Tarantino ja Kummisetä eivät ole ainoat aiheet, joista puhutaan.
Keskustellessaan päivän aiheesta isännät vitsailevat, kertovat kovia faktoja, oikeita mielipiteitä ja aivan muistin varassa olevia tarinoita. Joskus vuosiluvut, nimet ja muut menevät enemmän kuin sekaisin. Kaikkea ei siis kannata uskoa pelkästään sen vuoksi, että se sanotaan vakuuttavasti.
Jos joku asia ei kuulosta todelta, niin ehkä se kannattaa tarkastaa aivan itse. Mutta kuten Näkökulmauksen pitkäaikainen kuuntelija ja isäntien hyvä henkilökohtainen ystävä Tarzan on sanonut: "Viidakossa pätee viidakon lait, mutta viihteen tarkoitus on viihdyttää."
Juudas kavalsi Jeesuksen, mutta miten ihmeessä se liittyy tämän viikon aiheeseen?
Se selviää vain kuuntelemalla jakso, jossa puhutaan muun muassa (sekä murhien että elokuvien) lavastamisesta, Cannesin filmifestivaalien seuraamisesta YouTubesta sekä Titanic-elokuvan tärkeimmästä sanomasta.
Sanomattakin on selvää, että kyseisistä aiheista keskustellaan elokuvien pohjalta täysin tosissaan huumorilla.
Lisäksi Tuomo kertoo, mitä mieltä hän on elokuvien erikoistehosteista, ja paljastaa, miten elokuvien jälkituotanto ihan oikeasti tehdään. Joonas kertoo, mitkä kaikki Harry Potter sekä Marvel elokuvat hän on nähnyt, ja sen minkä kotimaisen elokuvan tuotannossa hän on saanut nähdä asiallista kohtelua jokaista työntekijää kohtaan.
Tämän jakson kuunneltuasi et voi koskaan katsoa elokuvia niin kuin olet aiemmin niitä tottunut katselemaan.
Mitä yhteistä on Eppu Normaalilla ja FC Venuksella?
Kummastakaan ei keskustella tämän viikon jaksossa laisinkaan, paitsi FC Venus kyllä mainitaan. Ja toisaalta Eput laulavat "Must on tullu urheiluhullu" ja se liippaa hyvin läheltä tämän kerran aihetta. Eli oikeastaan FC Venuksella ja Eppu Normaalilla on paljonkin yhteistä.
Joonas on katsonut dokumenttielokuvan jalkapallofanikulttuurista, joka taas Tuomon mielestä on mennyt aivan överiksi. Ei siis se, että Joonas on katsonut dokumentin, vaan fanikulttuuri, josta dokumentti kertoo.
Tämän kertaisen jakson punertava lanka on siis keskustelu jalkapallofanikulttuurin ääripäästä. Vaikka et olisi kiinnostunut jalkapallosta, fanikulttuurista tai ääripäistä, niin jakso on silti kuuntelemisen arvoinen. Tuttuun tapaan Näkökulmauksen jaksolla on kyllä aihe, mutta keskustelu rönsyilee välillä ties missä ja välillä ei missään.
Tämän viikon jaksossa keskustellaan elokuvista elokuvien kautta. Mitä elokuvat kertovat elokuvista ja millaisia elokuvia elokuvissa katsotaan? Miksi ihmiset menevät elokuvissa elokuviin ja minkä takia elokuvissa katsottavia elokuvia näytetään usein melko vähän, kun taas elokuvissa elokuvia katsovia näytetään enemmän?
Päästään myös juttelemaan muun muassa plagioinnista, kopioinnista ja varastamisesta sekä niiden eroista elokuvissa. Milloin on kyse laiskuudesta, milloin kunnian osoituksesta ja milloin mistäkin.
Lopussa Joonas ja Tuomo kertovat oman eli Näkökulmauksen virallisen näkemyksen siitä, mitä he ajattelevat siitä, jos joku alkaisi kopioimaan Näkökulmausta.
Jos tämä ei ole kaikkien aikojen paras Näkökulmaus podcast-jakso, niin ainakin viikon paras!
Kuten tarkkasilmäisimmät kuuntelijat ja todelliset fanit ovat varmasti huomanneet, Näkökulmaus etenee tietyn kaavan mukaan. Aiheita käsitellään joka kaudella samassa järjestyksessä, kun taas kauden teema vaihtelee. Toki jaksojen aiheet sekä kauden teemat ovat välillä toooodellla isoja pääotsikoita, ja punaista lankaa saa joskus etsiä kissojen, koirien, aasien ja ties kenen avustuksella.
Joka tapauksessa jokaisen kauden kolmannessa jaksossa käsitellään suomen kieltä ja suomalaisuutta. Kolmannella kaudella käsitellään aiheita elokuvien kautta.
Mikäs sen suomalaisempi elokuva kuin FC Venus - eikun siis Tuntematon sotilas. Tuntematon sotilas (joku niistä versioista, mutta ainakin ensimmäinen ja ehkä jopa viimeisin) on sellainen elokuva, joka jokaisen suomalaisen on katsottava jokaisena itsenäisyyspäivänä. Tai ainakin kerran elämässä. Näkökulmauksen isännät eivät ole varmoja, kuuluuko Tuntematon sotilas niihin aiheisiin, jotka on tunnettava ihmisen hakiessa Suomen kansalaisuutta, mutta ainakin sen pitäisi kuulua. Kovimmat suomalaiset ovat toki myös lukeneet kirjan (toisin kuin Tuomo tai Joonas), mutta nykyisenä pikavideoaikana ei voi vaatia, että ihmiset edes osaavat lukea, mutta suomalaista sisua on vaadittava kokonaisen elokuvan verran.
Mutta sitten aiheeseen. Kuvaako Tuntematon sotilas suomalaista sisua vai onko suomalainen sisu peräisin Tuntemattomasta sotilaasta? Siinä pulma, johon edes Näkökulmauksen isännät eivät löydä selvää vastausta. Joka tapauksessa tämän viikon jakso on jälleen sellainen, jota ei voi missata, jos haluaa elää aallon harjalla ja tietää, mistä työpaikan kahvipöydissä tulevalla viikko Juhla Mokka menee väärään kurkkuun. Jos sinun työpaikalla Näkökulmaus ei vielä ole viikon puhutuin aihe, niin tee sinä asiaan korjaus ja kerro töistä tutuille ihmisille, mitä heidän kannattaa viikottain kuunnella.
Vaikka tällä viikolla puhutaankin sodasta, niin Näkökulmauksen Tuomo ja Joonas haluavat toivottaa kaikille (oikeasti kaikille eikä vain kuuntelijoille) rauhaa ja rakkautta. Sodassa ei ole voittajia ja maailma on paljon parempi paikka kaikille elää, kun lopetetaan sodat ja keskitytään rakentamaan ystävyyssuhteita kaikkien kanssa.
Kuten jakson nimestäkin voi päätellä, tällä viikolla mietitään, kuka on Suomen hauskin mies. Tai sitten ei.
Jaksossa käsitellään oikeastaan teatteritaidetta elokuvan "Suomen hauskin mies" kautta.
Fiksun isännän tapaan Joonas tuo elokuvasta esiin näkökulmia siitä, miten teatterissa on joskus kirjaimellisesti kyse elämästä ja kuolemasta. Tuomo taas (ei niin fiksuna) keskittyy epäolennaisesti enemmänkin siihen, olisiko elokuva pitänyt nimetä jotenkin toisin.
Lisäksi isännät keskustelevat huumorin keinoista rentouttaa keskusteluja tai vaikkapa työpaikan ilmapiiriä. Jaksossa saatetaan myös kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä, milloin huumoria ei kannata käyttää.
Summa summarum eli loppukaneettina eli yhteenvetona: kaikesta voi vitsailla ja vääntää huumoria, mutta tilannetaju on huumorintajun hyveellinen ystävä.
Yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta Näkökulmauksen kolmas kausi on täällä!
Vanhan sanonnan mukaan kolmas kerta toden sanoo. Se ei pidä paikkaansa Näkökulmauksen kanssa. Kolmannellakaan kaudella ei puhuta pelkkää totuutta, mutta oikeita mielipiteitä sitäkin enemmän.
Kauden avausjaksossa muistellaan viime kautta, käydään läpi juhannusta ja otetaan katsaus tulevaan kauteen.
!!SPOILER ALERT!!:
Kolmoskaudella puhutaan paljon elokuvista ja tuttuja teemoja tarkastellaan elokuvien kautta Näkökulmauksen isäntien larpatessa elokuvakriitikoita.
Tämän viikkoisessa jaksossa päästään elämään yhtä aikaa sekä menneessä että tulevassa, kun Joonas ja Tuomo suunnittelevat juhannustaan, joka olikin jo viime viikolla.
Siis mitä mitä? Ovatko isäntämme keksineet aikakoneen tai jonkun muun mystisen keinon rikkoa tila-aika-avaruusjatkumoa?
Ei tietenkään. Vaikkakin Joonas ja Tuomo ovat luovia ihmisiä, ihan niin luoviin ratkasuihin hekään eivät vielä kykene, vaan vastaus löytyy paljon arkisemmasta käytännöstä.
Jakso tietenkin nauhoitettiin ennen juhannusta, mutta faneille, seuraajille ja muille kuuntelijoille se on kuunnteltavissa vasta juhannuksen jälkeen.
Mutta ei hätää. Näkökulmaus podcast on aina ajankohtainen ja se sopii kuunneltavaksi niin arkena kuin pyhänäkin. Tai niitä ennen tai vaikka niiden jälkeen.
Juhannusspeciaalissa käsitellään juhannussuunnitelmia ja muistellaan menneitä juhannuksia. Mukana myös pilkahduksia isäntien kesäsuunnitelmiin ja ehkä jotain pientä lupausta tulevasta kaudesta.
Kuka vaikuttaa sinun elämääsi ja kenen elämään sinä vaikutat ja kenellä lopulta on valta?
Toisen kauden viimeisessä jaksossa paneudutaan siihen, minkälaista valtaa saa rahalla, kuuluisuudella tai vaikkapa olemalla mukava ihminen.
Käsitellään myös aihetta, onko salkkaritähden ja tutkijan mielipiteet yhtä tärkeitä tai arvokkaita. No ei oikeasti käsitellä, mutta sellaisia johtopäätöksiä voi vetää, jos oikein tarkkaan kuuntelee ja hieman miettii asioita.
Vaikka aihe saattaa kuulostaa melkein salaliittoteorian metsästykseltä, niin siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Näkökulmauksen isännät kertovat omat viralliset mielipiteet asioihin tuttuun tyyliin pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla.
Kuuntele, pohdi, tutustu, tutki, kyseenalaista. Ole samaa mieltä tai eri mieltä.
Tämän jakson jälkeen Näkökulmaus podcast jää hyvin ansaitulle kesätauolle, ja seuraava kausi alkaakin vasta kahden viikon päästä. Mutta ei hätää. Ensi viikolla luvassa spesiaalijakso, joten ei tarvitse mennä yhtään viikkoa ilman uutta jaksoa.
