Kolmas kausi lähenee pikku hiljaa loppuaan. Mutta ei hätää, Näkökulmaus ei lopu eikä isäntien vitsit ole vähissä. Jos vitsit alkaisivatkin vähenemään, niin sitten he kierrättäisivät vanhoja juttujaan.

Yhdennentoista jakson aiheena on ruoka ja syöminen. Vaikka elokuvien katselun yhteydessä usein mainitaan popcornit, niin niistä ei tässä jaksossa mainita sanaakaan. Eikä muuten jaksossa puhuta julkkiskokeista, kokkisodasta tai niistä noin miljoonasta ruokaohjelmasta, joita televisiossa on aikojen alusta asti pyörinyt. Nyt osa kuuntelijoista saattaa miettiä, miksi edellä mainituista ei puhuta. Tarkkasilmäisimmät tosifanit tietävät syyn, ja se on tietenkin se, että Näkökulmauksen kolmannella kaudella aihetta lähestytään elokuvien eikä sarjojen kautta.

Niinpä tälläkin kertaa on löytynyt elokuva, jonka kautta aihetta lähestytään. Ketään ei varmaan yllätä, että Joonas on valinnut lähestymiskulmaksi Kaurismäen elokuvan, mutta joitain saattaa yllättää se, ettei kyseessä ole Aki Kaurismäen elokuva, vaan hänen melkein yhtä kuuluisan veljensä Mikan elokuva.

Jakson punertavana lankana toimii siis elokuva nimeltä Mestari Cheng, joka muuten jäi Vesa-Matti Loirin viimeiseksi roolisuoritukseksi valkokankaalla. Vesa-Matti ei toki näytellyt elokuvan nimihahmoa kiinalaista kokkia Mestari Chengiä. Näkökulmaus veikkaa, ettei syynä ole Loirin kyky näytellä, vaan se ettei elokuvaa haluttu syytettävän kulttuurisesta omimisesta. Vitsi, vitsi. Syy oli varmaankin se, että Loiri sopi paremmin toiseen rooliin.

Tästä päästäänkin (uskokaa tai älkää) siihen, että tämän viikkoisessa jaksossa pohditaan muun muassa sitä, onko ihminen korvaamaton.

Jos et ymmärtänyt tästä kirjoituksesta mitään, niin ei hätää. Kuuntele jakso. Ei se kuuntelu välttämättä tätä tekstiä ymmärrettävämmäksi tee, mutta ainakin Näkökulmaus saa yhden kuuntelukerran lisää ja sinä saat viihdettä elämääsi.