Kun puhutaan teatterista, on vaikea olla mainitsematta William Shakespearea. Kun puhutaan hänen kirjoittamistaan rakkausnäytelmistä, tulee ainakin näkökulmauksen isännille mieleen ensimmäisenä Romeo ja Julia.

Sen sijaan, että Tuomo tai Joonas lähtisivät arvioimaan näkemiään versioita tuosta tunnetusta näytelmästä (hehän eivät ole kumpikaan nähneet sitä koskaan teatterin lavalla esitettävän), he keskittyvät siihen, minkälaisen kuvan rakkaudesta kyseinen näytelmä antaa.

Eivätkä he tyydy käsittelemään vain näytelmän rakkaudellisia teemoja, vaan kunnon kriitikkoina ja kaikesta jotain tietävinä Tuomo ja Joonas päätyvät pohtimaan sitä, kuinka Romeo ja Julia olivat erittäin nuoria eikä ihmekään, että he tekivät teinimäisiä ratkaisuja.

Välillä puhutaan ihan aiheestakin, kun taas välillä tuttuun tapaan puhutaan aiheista, jotka ehkä jollain kaukaisella tavalla voisivat liittyä aiheeseen.