Kolmas kausi on saatu jo täyteen kymppiin asti! Ja tämä jakso sattuu olemaan vielä täyden kympin jakso. Kuten kyllä kaikki aiemmat ja tulevatkin ovat. Näkökulmauksen isännät tekevät laatusisältöä aiheesta kuin aiheesta jaksosta toiseen, kaudesta toiseen, vuodesta toiseen sekä varsinkin mielipiteestä toiseen.

Kymmenennen jakson aiheena tuttuun ja turvalliseen tyyliin matkustaminen. Elokuvat ovat siitä ihmeellisiä, että niiden avulla voi matkustaa paikasta toiseen liikkumatta itse minnekään. Eikä siinä vielä kaikki. Elokuvien avulla voimme tehdä myös aikamatkoja ja nähdä sekä menneestä että tulevasta asioita, joista emme osaa edes uneksia. Elokuvien kautta lähes kaikki on mahdollista. Elokuvissa sen sijaan kaikki on mahdollista.

Niimpä tällä kertaa Joonas kertookin elokuvasta, jossa päähenkilön on mahdollista muokata omaa menneisyyttään ja elämäntarinaansa aina niin halutessaan. Tämä elokuva herättää isännät pohtimaan muun muassa sitä, mihin aikaan itse matkustaisivat, jos se olisi mahdollista, ja minkälaisia seurauksia aikamatkustelulla voi olla.

Lisäksi tämän kertaisessa jaksossa pohditaan sitä, onko jonkun elokuvan maisemat olleet niin ihmeellisiä, että niihin on halunnut matkustaa.

Kaiken kukkuraksi Joonas kertoo siitä, kuinka hän on käynyt Sisiliassa Kummisedän kuvausmiljöössä ja miten paikallinen mafia kohteli häntä, ja Tuomo kertoo, miten hänen tuttavapiirissään Da Vinci-koodi otettiin ehkä vähän liiankin tosissaan.

Uskokaa tai älkää, mutta kaikki tämä ja paljon muuta saatiin mahdutettua alle puolen tunnin keskusteluun.