Urheilujohtajan ammatti Suomessa on nuori ja esikuvia alalla vain vähän. Aihetta käsitteleviä podcasteja ei ole ollut senkään vertaa. Parempaa urheilujohtamista jo vuodesta 2024 luvannut Leadership on tuonut pukukopin analyysit studioon. Ensimmäisen kauden päätösjakso on pikakelaus suomalaisen urheilujohtamiseen tilaan. Mitä podcastin isäntä on oppinut vierailtaan? Mitä heiltä on oppinut armotontakin kriitikon ääntä käyttänyt Petteri Sihvonen?

Veikkausliigaseura Ilveksen urheilujohtaja Miika Takkula olisi voinut pysyä vakaalla tiellä: entinen seura HJK oli Veikkausliigan huipulla. Ilveksen kanssa työ on toisenlaista, menestystä vasta rakennetaan. Se tuo työhön ihan uudenlaista mielekkyyttä. Takkulalla on kokemusta myös siitä, millaista on tehdä työtä AC Milanin brändin alla. Mutta mitä on KPI? Ja mitä jalkapallojoukkue – tai mikä tahansa urheilujoukkue – voi oppia nettipokerin ammattilaiselta?

Rakkaudesta lajiin, kabineteissakin, vaikka ei niistä kentän fiilistä saa. Jalkapalloseura HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti haluaa HJK:sta seuran, joka tuottaa valmiimpia pelaajia myös maailman kentille. Oma päähänpinttymä Akatemiakeskuksesta on vielä toteuttamatta. Riihilahti istuu useammassakin kansainvälisessä jalkapalloilun neuvottelupöydässä. Euroopan jättiseuroihin verrattuna HJK:n jakkara on pieni, mutta taitava neuvottelija saa asiaansa edistettyä. Verkosto on kaikki kaikessa. Urheilujohtajuus on ammatti, eli peliuran jatke. Opiskella voi ja pitää, silti eniten Riihilahti sanoo oppineensa muilta ihmisiltä.

Jääkiekon Pelaajayhdistyksen puheenjohtaja Teemu Ramstedt kuulostaa ay-johtajalta. Epäkohdista pitää puhua, yhteistyössä on voimaa ja pelaajien pitää olla päättämässä pelaajiin vaikuttavissa asioissa. Nakkimukeista voidaan päättää ilman. Ammatillinen järjestäytyminen urheilussa on vasta alussa. Vasta nyt aletaan ymmärtää, että edistys yhdessä lajissa voi auttaa myös muita. Seuroille hyvä johtaminen voi olla kilpailutekijä: kun työt tehdään hyvin, halu lähteä on pienempi. Mutta kummassa peli on likaisempaa, kaukalossa vai kabineteissa?

Mikkelin Jukureiden urheilujohtajan Mikko Hakkaraisen uran ratkaisi yksi puhelu, joka sai jäämään junasta Mikkelissä. Sattumalla on ollut muutenkin osansa. Hakkarainen uskoo, että asioita pitää uskaltaa ajatella uudella tavalla ja tehdä ratkaisuja, joita muut ihmettelevät. Olli Jokisen palkkaaminen päävalmentajaksi oli Jukureille onnistunut veto – ja Jokinen teki pelaajista parempia. Työssä Hakkaraista ajaa kilpailuvietti ja halu olla paras. Suomalainen kiekkopuhe tarvitsee arvostusta omaa lajia kohtaan. Moni asia on ihan hyvin.

Tennisranking ei koskaan määritellyt identiteettiäni, sanoo Suomen Davis Cup joukkueen kapteeni ja valmentaja Jarkko Nieminen. Valmentajanakin hän kohtaa ennen kaikkea ihmisen, palo peliin ei synny pakosta. Kentällä täydelliseen flow-tilaan pääsee harvoin. Huipulla erot ovat pieniä, peli ratkeaa yksityiskohtiin. Nieminen sanoo pystyneensä kohtaamaan vastustajat nimettömänä, tosin Pete Samprasin julisteet päätyivät myös seinälle. Niemisen uran kaari kulkee Maskun talkookentiltä Wimbledonin keskuskentän maagiseen hiljaisuuteen. Jakson alussa kuullaan sitaatteja kirjasta Andre Agassi: Open (Otava 2011, suom. Pekka Tuomisto)

Mestisjoukkueen kasvattaminen liigaorganisaatioksi ei ole yksinkertaista. Pelaajat ja valmennus on lopulta helpoin osa siirtymää, kaikki muu vaatii tekijöitä ja resursseja, sanoo tempun tehnyt KooKoon urheilujohtaja Jarno Kultanen. Avaintehtävä on rekrytointi. Se vaatii pelisilmää muillekin kuin pelillisille tekijöille. Ensimmäinen intuitio on usein oikea. Työ kotikaupungin liigajoukkueessa tuntuu runsaan 10 vuoden jälkeenkin merkittävältä, vaikka isommissakin seuroissa on houkuttelevuutensa.

Oulun Kärppien kehitysjohtaja ja joukkueen entinen kapteeni Lasse Kukkonen puhuu paljon. Pukukopissa puheet eivät kuitenkaan riitä – siellä johdetaan esimerkillä. Kun tavoitteet sanoo ääneen, on ne pakko toteuttaa myös itse. Pelaajana Kukkonen piti motivaatiopuheita myös itselleen. Tunnetilan tasaaminen onnistui hengitysharjoituksilla. Kapteenin rooli on joskus yksinäinen, mutta yksin kapteeni ei joukkueen henkeä luo. Kokeneempien tehtävä on ottaa nuoremmat mukaan, joukkueeseen tulemisen riitit ja tuppirinki ovat sosiaalista johtamista.

Aki Ajo tekee suomalaista ratamoottoripyöräilyn historiaa. KTM:n tallipäällikkönä hän on ensimmäinen suomalainen MotoGP-luokan johdossa. Takana on oma kilpaura ja parikymmentä vuotta Ajo Motorsport -tiimin vetämistä Grand Prix -kilpailuissa. Rippikouluikäisenä Ajo teki mopokauppaa oman motocrosspyörän saamiseksi. Nyt samassa iässä ollaan ammattilaisia. Ajo sanoo luonteensa kulmien pyöristyneen, mutta puheissaan hän on yhä suora. Tekniset valmiudet eivät riitä. Voittaminen ei saa tehdä tyytyväiseksi. Huipulle on helpompi päästä kuin siellä pysyä.

Ralliautossa valttia on rauhallisuus. Sen tietää maailman huipulla kartanlukijana kilpaillut Kaj Lindström. Nykytyössään Toyota Gazoo Racing World Rally Teamin urheilujohtajana Lindström vastaa Suomesta operoivan kansainvälisen tallin urheilullisesta puolesta. Työ on suunnitelmallista ja tarkkaa, tavoitteena erinomaisuus kaikilla tasoilla. Vihreät numerot, eli nopein aika taulussa, on usean ammattilaisen yhteisen työn tulos, sanoo Lindström – me voitimme.

Suomalaisesta valmentamisesta puuttuu intohimo, paaluttaa Olli Salo, jonka 18 vuotta valmentamista vaihtui Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtajan pestiin. Käsissä on jääkiekkoilun tulevaisuus, josta tällä hetkellä maksetaan koronavuosien velkaa. Jatkossa haaste on harrastajamäärissä. Yhä pienemmistä ikäluokista tulisi löytää huippupelaajia. Lasten kohdalla Salo uskoo monilajisuuteen. Jääkiekkoa, johtamista ja uravalintojaan Salo lähestyy rohkeuden kautta. Hän haluaa luoda ilmapiirin, joka tukee kehittymistä ja itseluottamusta. Johtaja määrittää suunnan, muuten joku muu täyttää valtatyhjiön.

Leadership-isäntä Tommi Kerttula on kutsunut studioonsa kaksi tonttua – mediakonkarit, Aition ja Kiuas -podcastin Petteri Sihvosen ja Samuel Savolaisen. Jouluepisodissa nostetaan erityistarkastelun alle suomalaisen jääkiekon johtamiskulttuuri, josta puhetta riittää kuin piparkakkutaikinaa. Joulupata alkaa jakson edetessä porista kiehumispisteeseen, kun Kerttula haastaa ja tulee haastetuksi suomalaisen jääkiekkojohtamisen kipukohdista ja onnettomista tapahtumista. Kolmikon välille syntyy sananvaihtoa, joka saa studion lämpötilan kohoamaan korkeammaksi kuin joulusaunan kiukaan. Pöydälle nostetaan kuumia puheenaiheita Mikko Viitasen tapauksesta SM-liigan karsintoihin. Jaksossa raotetaan myös verhoa Leadership -podcastin ja Aition syntyhetkiin.

Suomalaisen jääkiekon valmennuskulttuuri perustuu valtaan – ja pelkoon sen menettämisestä. JYPin entinen urheilutoimenjohtaja Mikko Viitanen kritisoi armotta lajia, jossa puhutaan uudistumisesta, mutta toimintatapoja ei haluta muuttaa. Luottamus pukukopissa syntyy teoista, ei valheellisista puheista. Omaa pahaa oloaan Viitanen pakeni työhön. Demoneita ei kuitenkaan pääse työssä karkuun. Oli havahduttava, kysyttävä mikä elämässä on merkityksellistä. Viitaselle tämä on toistaiseksi viimeinen puheenvuoro jääkiekosta. Laji ei enää tarjoa niitä hyviä asioita, joita se ennen antoi.

Kimmo Kapanen on poikkeuksellinen suomalainen: urheilujohtaja ruotsalaisessa jääkiekkoseurassa, Timrå IK:ssa. Pesti on mieluisa ja joukkue tuttu. Ruotsissa urheilujohtajan työlle on jo perinteet ja ammattikuntaa myös kuunnellaan – urheilupäättämiseenkin kuuluu perinteinen diskuteeraus. Peli on sama, mutta eroja Suomeen on. Pelimäärät, sponsorirahoitus, ulkomaisten pelaajien verotus ja junioritoiminnan rakenne tekevät asioista toimistolla ja jäällä sujuvampaa. NHL ei ole koskaan ollut urheilujohtaja Kapasen unelma. Kiekkohommia hän haluaa kuitenkin tehdä eläkepäiviin saakka.

Vaikka Kalle Sahlstedt tiesi mihin on lähdössä, kaksi ensimmäistä vuotta Rauman Lukon urheilujohtajana olivat täynnä kysymyksiä. Nyt, yhtenä Liigan pitkäaikaisimmista urheilujohtajista, hän auraa mallia työnkuvalle. On hänen vuoronsa vastata. Työpäivät ovat pitkiä, läheisiä ja ystäviä näkee liian harvoin. Se on työn hinta. Lukko satsaa sateenvarjoseuroihinsa, se on pienen kaupungin seuralle elinehto. Liigan tulevaisuutta määrittävät tv-sopimusten päättyminen ja vedonlyönnin mahdollinen avautuminen. 16 seuran sarja on liian suuri.

Jalkapallo on puolen miljoonan harrastajan kansanliike, jonka suosio ei saa olla vain Huuhkajien menestyksen varassa, sanoo Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti. Ja linjaa: Jos Islanti saa joukkueen jalkapallon MM-kisoihin, pitää sen onnistua Suomeltakin. KuPSin omistajuus on Lahdelle kotiseuturakkautta, ei tuottavaa sijoitustoimintaa. Kuopion stadionhanke turhauttaa: esitetyt vaihtoehdot eivät ole kaupungille kelvanneet. ”Stadionia ei rakenneta seuralle, vaan paikkakunnan asukkaille.”

HPK:n puheenjohtaja Jyrki Louhella on urheilujohtajana paljon sellaista, mitä muilla urheilun vallan käyttäjillä ei ole. Hän on mestaripelaaja, maisterismies, urheilujuridiikan ja rahoituksen asiantuntija sekä Suomen jääkiekkoliiton hallituksen entinen jäsen. Louhi puhuu kuten pelasikin – ennakkoluulottomasti kolhuja kaihtamatta suoraan maalille. Osansa saavat sekä jääkiekkoyhteisö että lajin ympärillä toimiva bisnes ja media.

"Myli oli hyvä johtaja." Näin Oulun Kärppien urheilujohtaja Mikko Myllykoski haluaa hänestä puhuttavan. Tie urheilujohtajaksi on kulkenut oman pelaaja- ja agenttiuran kautta. Oulu on yhdenlainen paluu kotiin. Kärpät on yhä edelleen puolen Suomen joukkue. Panostus juniorityöhön, omavaraisuus, on menestyksen kivijalaja ja tekemistä ohjaava arvo. Kilpailu ja vertailu pelaajien kesken on kovaa, johtajan tehtävä on auttaa pelaajaa keskittymään omassa kehittymisessään oleelliseen. Kärpät tavoittelee myös valmentajapolkua: kuten pelaajia, kasvatetaan myös omia valmentajia.

Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori katsoo onnistuneensa tehtävässään – lukuun ottamatta yhtä asiaa. Samalla hän kyseenalaistaa vaatimuksen siitä, että urheilujohtajan tulisi olla urheilun syväosaaja. Johtaminen on näkemystä ja toimeenpanokykyä, ei valmentamista. Leadership -podcastissa myrskyn silmässä ollut Vapaavuori kertoo, mikä on ollut hänen uransa kovin paikka. Lisäksi puhutaan huippu-urheilun ja kansan liikuttamisen merkityksestä ja siitä, kuka ne nyt ja tulevaisuudessa rahoittaa.

HIFK, Suomen suurin ja kaunein. Tobias Salmelainen tuli nuorena ja kokemattomana legendaarisen seuran urheilujohtajaksi. Nyt hän katsoo aikaa seitsemän vuotta taaksepäin ja kertaa onnistumiset, epäonnistumiset, kitkerimmät tappiot ja kovimmat paikat. Katkeruudelle ei voi antaa sijaa, hän sanoo, oma identiteetti pitää osata irrottaa työstä ja urheilusta. Entä mitä Salmelainen ajattelee pelaaja-agenteista, mediasta, suljetusta SM-liigasta ja urheilujohtajien roolista tulevaisuudessa?