Johanna Kaitsalmi, (ent. Olli), halusi käytännön työssään olla lapsen puolella. Kuitenkin Johanna huomasi tutkimusta tehdessään, miten aikuis- ja ammattilaislähtöisiä rakenteet ja toimintakulttuuri olivat hoitotyössä. Kaitsalmi on väitöstutkimuksessaan rakentanut kuntoutushoitotyön dialogisen mallin.
Johanna Kaitsalmi kouluttaa ja konsultoi kaikkia ihmisalojen ammattilaisia ja erityisesti niitä, jotka työskentelevät vammaisiksi määriteltyjen lasten kanssa https://kohtaamistaito.net ja kirjoittaa vuorovaikutukseen liittyvistä aiheista Kohtaamistaito-blogissa https://kohtaamistaito.net/etusivu/ sekä lapsiin ja vammaisuuteen liittyvistä aiheista Lasten tähden -blogissa https://lastentahden.blogspot.com.
Väitöskirja on luettavissa: https://kohtaamistaito.net/vaitoskirja/ Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö
Lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli. Turun yliopisto.
Väitöskirjatutkijalla on paljon aineistoa, joka ei koskaan käytetty väitöskirjassa. Tieteellisen tiedon lisäksi tarvitaan myös arjen kuvauksia, sillä parhaimmillaan ne herättävät tunteita ja oivalluksia.
Varhaiskasvatuksen opettaja kertoo, miten yksinkertaisilla ja oleellisilla asioilla päiväkodin toimintaan syntyi lempeyden pedagogiikkaa.
Tuula Stenius on ollut varhaiskasvatuksen kentällä koko elämänsä ajan. Kuusikymppisenä hän tajusi, että ei halunnut jatkaa opettajan työtä eikä halunnut eläkkeelle. Siispä hän alkoi kirjoittaa väitöskirjaa pienten lasten huumorista. Tutkimus on saanut paljon huomiota mediassa, sillä lasten huumoria ei ole aiemmin tutkittu Suomessa alle kouluikäisen lapsen näkökulmasta.
Stenius väitteli 25.11.2023 Helsingin yliopistossa. Hän kertoo, että väitöskirjan joitakin vaiheita voisi verrata Englannin kanaalin uimiseen heikoilla uimataidoilla. Kuitenkin väitösreissu oli mielenkiintoinen ja kannattava.
Stenius on siirtynyt vapaaksi puhujaksi kirjoittajaksi. Hän kirjoittaa kirjaa lasten huumorista ja kouluttaa ihmisiä oppimaan huumoria lapsilta. Hän toimii ikiyrittäjänä toiminimellään Inspiros.
Väitöstutkimus 2023: Lasten huumorin rakentuminen päiväkodissa. ”Mua kikattaa, kun mä teen jekkuja”. Helsingin ylipisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9467-1
Steniuksen Haha-Tuulius-sivut: https://www.tuulius.com Tilaa huumoria!
KT Liisa Karlsson haluaa antaa lapsille puheenvuoron
KT Liisa Karlsson tiesi jo lukiossa, että hän haluaa kehittää, ihmetellä ja tutkia lapsen asemaa yhteiskunnassa sekä ammattilaisten toimintaa. Liisa Karlsson on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja artikkeleita. Erityisesti hän on tutkinut ja kehittänyt lasten ja yhteisöjen esiintuomia näkökulmia ja toimintaa, vastavuoroista kuultelemista ja kohtaamista sekä sadutusmenetelmää. Hänen vuonna 2000 julkaistu väitöskirjansa on edelleen ajan hermolla! Liisa kertoo siitä, miten vuorovaikutus käännetään lapsen kanssa tasa-arvoiseksi ja mikä vaikutus sillä on ammattikäytäntöihin.
Väitöskirja: Karlsson, Liisa. 2000. Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Stakes. Edita:
Celianet-kirjastossa teos löytyy äänikirjana.
KT Marja-Leena Rönkkö on astellut lisensiaattiportaita pitkin tohtoriksi. Hän on väitöskirjassaan tutkinut opettajaksi opiskelevien käsityötuotteiden sisältämiä merkityksiä. Käsitöitä tekemällä voi oppia monia erilaisia taitoja ja käsitöiden tekeminen voidaan aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Pitkät prosessit opettavat myös keskittymistä ja oman tekemisen loppuun saattamista. Itse tehty lahja välittää: olet tärkeä.
Rönkkö, M-L. 2011. Käsityön monet merkitykset: Opettajankoulutuksen opiskelijoiden käsityölle antamat merkitykset ja niiden huomioon ottaminen käsityön opetuksessa.
https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/2809734?lang=fi_FI
"Kohta tohtorin" pitämä alkupuhe eli lectio väitöstilaisuudessa, jonka pituus on ihanteellisimmillaan noin 18 minuuttia ja nyt oli vähän yli.
KT Anna Rainio tutki väitöskirjassaan leikkipedagogiikkaa ja sitä, miten lapsen toimijuus kehittyy sellaisessa ympäristössä, jossa opitaan leikkimällä. Anna valaisee toimijuuden käsitettä, joka on vaikeasti hahmotettava ilmaisu. Ja tämä: Annan mielestä väitöskirjan voi periaatteessa kirjoittaa kuka tahansa, jos on intohimoa aihetta kohtaan. Kaikki muut ominaisuudet on mahdollista oppia pitkän väitöskirjaprosessin aikana.
Rainio, A. P., 2010, Lionhearts of the playworld: An ethnographic case study of the development of agency in play pedagogy. Leijonamieleksi leikkimaailmassa: Etnografinen tapaustutkimus toimijuuden kehityksestä leikkipedagogiikassa Helsinki: University of Helsinki.
Minna on ollut tieteen parissa 1990-luvulta asti. Hän on tutkinut monelle tavalliselle tallaajalle vaikeita neurofysiologisia asioita, mutta osaa taitavasti yleistajuistaa tutkimustuloksia. Huotilainen sai vuonna 2017 Helsingin yliopiston J.V. Snellmanin tiedonjulkistamispalkinnon kansantajuisesta aivotutkimuksen esille tuomisesta. Tässä puheohjelmassa hän kertoo tutkijan vaiheistaan ja pohtii yliopisto-opiskelun muutosta, tieteen sekä väitöskirjan tekemisen iloja ja haasteita. Lopuksi hän kertoo johtamansa Helsingin yliopiston Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikön meneillään olevista tutkimuksista.
Minna Huotilainen: Magnetoencephalography in the study of cortical auditory processing. (Raportti: Teknillinen korkeakoulu, sähkötekniikan osasto, akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio 43 ISSN 1239-1867). Otaniemi: Helsinki University of Technology, 1997. ISBN 951-22-3435-1. (englanniksi) – Väitöskirja, Teknillinen korkeakoulu
FT Riikka Hohdin tutkimuksessa koululuokassa lapset kirjoittivat luokkapäiväkirjoihin havaintojaan, tarinoitaan ja ajatuksiaan. Hohti osoitti, että kun kerrontaa ohjaillaan mahdollisimman vähän, esiin nousee lapsille merkittäviä asioita kuten pienen tuntuisia, ohikiitäviä, hassuja ja ristiriitaisia tarinoita. Aikuisten kannattaisi olla kuulolla sen suhteen, mitä lasten elämässä tapahtuu - ja se saattaa yllättää.
Hohti, R. (2016). Classroom matters: Research with children as entanglement. University of Helsinki. http://hdl.handle.net/10138/161118
Jaana Juutinen löysi päiväkodista lasten yhteenkuuluvuuden rakentumisen kolme tasoa: ohikiitävät arkiset hetket, pedagogiset käytänteet (esim. nimilaput naulakossa, aamupiirikäytännöt) ja vallitsevat arvot. Yhteenkuuluvuus ei ole itsestään selvä asia, sen eteen pitää tehdä koko ajan töitä. Miksei tätä voisi soveltaa mihin tahansa ryhmään - ja eikö työntekijöidenkin olisi tärkeää kokea yhteenkuuluvuutta?
Juutinen, J. 2018. Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
Minä, Tuula Stenius, juontaja, annan pienen välipalan ensimmäisen osan ja kuuden jakson tuottamista ajatuksista.
Kerron omasta väitöskirjavaiheesta ja siitä, miten olen saanut pidettyä hermoni kurissa hassuttelemalla ja tekemällä lähdeluetteloärsytyksestä laulun ja väitöskirjaohjeista kirkkolaulun, kun sanotaanhan sitä, että musiikin avulla jää asiat paremmin mieleen. Hehe. Höpöttelen myös, mitä jokainen vieraani sai minut pohtimaan.
Kuva on tehty MyHeritage -ohjelmalla ja siinä olen tutkimusmatkailijan asussa tutkimushattu päässä.
Miten rakennetaan sellainen ympäristö, että jokainen kokee olevansa osa porukkaa ja kokee myös, että voi vaikuttaa asioihin? Elina tutki yhdessä lasten ja päiväkodin henkilökunnan kanssa, miten tämä tapahtuu. Hänen väitöskirjassaan olevan mallin avulla voi missä tahansa työpaikassa alkaa rakentaa kestävää osallisuuden toimintakulttuuria. Miten se tapahtuu, kuuntele ja lue:
Weckström, Elina 2021. KERTOEN RAKENNETTU – TOIMIEN TOTEUTETTU: SOSIAALISESTI KESTÄVÄN OSALLISUUDEN TOIMINTAKULTTUURIN RAKENTAMINEN VARHAISKASVATUKSESSA
Juli-Anna Aerila on tutkinut sitä, miten saadaan lukuinnostus syttymään? Keinoina ovat erilaiset taidelähtöiset ja luovat tavat, jossa tehdään lasten ominta näkyväksi. Tällöin kirjallisuus avautuu uudella tavalla. Ennakointikertomuksen idea on, että tarina luetaan ja katkaistaan käännekohtaan – sitten kuvitellaan jatko piirtämällä, näyttelemällä tai kirjoittamalla. Ajatus on, että lapsen tulkinta näkyy tekstistä. Lukija on kuin salapoliisi, joka poimii vihjeitä tekstistä. Juli-Anna pitää tärkeänä kirjallisuuden opetuksen kehittämistä, sillä kontrollointi ja kysyminen voi viedä lukemisesta ilon.
Väitöskirja: Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen. Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä:
https://www.utupub.fi/handle/10024/59204
https://sites.utu.fi/iki-taru/<strong>
Intoa lukemiseen:
Elina Viljamaa innostui väitöskirjan tekemisestä, kun tutkimisesta innostuneet ihmiset vetivät mukaansa. Elina keräsi, kuunteli, kirjoitteli ja kuvasi lasten toimintaa ja pysähtyi väitöskirjassaan muutamien pienien hetkien kohdalle. Hän kertoo, että paljon tapahtuu asioita ihan lähellä, mutta niitä ei huomata, jos ne eivät ole olemassa - ja kun niistä kiinnostuu, ehkä ne huomaa. Minkälaisia havaintoja Elina teki lapsen maailmassa olemisen tavasta?
Oulun yliopisto: Elina Viljamaa, 2012. Lasten tiedon äärellä. Äidin ja lasten kerronnallisia kohtaamisia kotona. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514299940.pdf
Oona Piipponen tutki kulttuurien välistä kohtaamista: hänen koululuokkansa oli satukirjeenvaihdossa eri maiden lasten kanssa Skotlannissa, Belgiassa ja Suomessa. Tuli ilmi, että lapsilla on leikillisiä hyviä yhteydenpitotapoja kuten huumori ja lasten väliset sisäpiirivitsit, mutta koulussa ei ehkä anneta mahdollisuutta niitä käyttää. Oonan mielestä väitöskirjan tekemisessä oppii koko ajan uutta, tutkimus kutsuu mukaansa, kun saa pohtia syvällisesti aineistoa ja ongelmia sekä pääsee vuorovaikutukseen muiden tutkijoiden kanssa.
Itä-Suomen yliopiston väitöskirjan on tässä: CHILDREN ENCOUNTERING EACH OTHER THROUGH STORIES: DEVELOPING A DYNAMIC APPROACH TO INTERCULTURALITY IN PRIMARY SCHOOLS https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4424-5<br>
Tutkijatohtori Samuli Ranta Itä-Suomen yliopistosta ei olisi uskonut, että hän joskus kirjoittaa englannin kielellä artikkeleita ja kirjoittaa kirjoja. Ne eivät nimittäin olleet kouluaikoina hänen vahvuuksiaan. Hän kertoo, että väitöskirjan tekeminen oli prosessi, jonka aikana parhaimmillaan luodaan verkostoja ja asioita opitaan pikku hiljaa. Samuli koki tärkeänä, että oli saman rytminen ohjaajansa kanssa, jolta sai nopeasti vastauksia kysymyksiinsä. Fiilikset voivat vaihdella oman osaamisen suhteen ja oma osaaminen voi tuntua välillä heiveröiseltä, koska hommaa tehdään ensimmäistä kertaa ja aika paljon yksin. Vasta väitösprosessin jälkeen Samuli tajusi, että monella muullakin oli samoja ja vielä suurempiakin ongelmia. Väitöskirjaan liittyvistä haasteista pitäisikin puhua avoimemmin.
Täällä väitöskirja; Positiivinen pedagogiikka suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
Lapin yliopisto: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-217-7
Kasvatustieteen tohtori Liisa Ahonen kertoo, miten luontevasti väitöskirjan kirjoittaminen syntyi - ja kuinka väitöksen jälkeen tapahtuneet kirjan kirjoittamiset ja luennoiminen olivat luonnollinen jatkumo väitöskirjalle. Jos olet aikeissa kirjoittaa väitöskirjaa, Liisa antaa yksinkertaisen ohjeen: valitse aihe, joka sytyttää.
Tampereen yliopisto, 2015: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9971-5
