Plastiikkakirurgi, professori Virve Koljosen mielestä täyteainehoidot tulisi rajata ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisten käsiin.
Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden.
Huulten täyttö tehty kaksi kertaa noin kolme vuotta sitten. Ensimmäisen täyttökerran jälkeen täytteet menneet paateille, joita on puristeltu tyhjiksi. Yritetty korjata uusilla täytteillä, mutta pahkurat jääneet edelleen.
Kirurgi Ville Männistö kirjaa asiakkaan lähtötilanteen koneelleen. 21-vuotias Siiri Mannerheimo on tullut hänen vastaanotolleen huulitäytteiden korjaukseen.
Suun sisäpuolelle on kapseloitunut useita tunnottomia pahkuroita.
"Välillä ne jäävät hampaiden väliin ja puren niitä", Mannerheimo sanoo.
Männistö tekee Mannerheimolle allergiatestin. Hän pistää tämän käsivarteen hyaluronidaasia. Se on lääkevalmiste, jolla sulatetaan täyteaine huulista.
Odotetaan kaksikymmentä minuuttia. Ei reaktiota.
Mannerheimo käy makaamaan hoitopöydälle. Kirurgi katsoo suuhun.
Männistö epäilee Revolax Deep -nimisen merkin valmistetta. Sitä pistetään poskipäihin, kun halutaan kohottaa kasvoja. Huulissa aine aiheuttaa Männistön mukaan kapseloitumista ja patteja sekä niin sanottuja täyteaineviiksiä. Siis huulten ja nenän väliin muodostuvan juovan, kun täyteaine etsii kasvoissa tilaa ja nousee ylöspäin.
"Huulen limakalvo on ohut", Männistö sanoo. "Tuo aine on paksua, eikä kuulu huuliin. Pistäjä on ehkä ollut kokematon."
Toisaalta kokenutkin tekijä saattaa käyttää tietoisesti huuliin "väärää valmistetta" korostaakseen lopputulosta. Huuliin pitäisi käyttää "esimerkiksi Juvedermin Voliftiä tai Restylane Kysseä", Männistö luettelee täyteainebrändejä, joita hän sopivasti itse tarjoaa asiakkailleen klinikalla Helsingin Kalasatamassa.
Nyt Männistö sivelee puudutusainetta Mannerheimon ylähuuleen. He sopivat, että huulista poistetaan vain kovat, häiritsevät ulokkeet. Ei kaikkea täytettä. Huulten muotoon ja kokoon Mannerheimo on tyytyväinen.
Männistö täyttää ruiskun, jonka päässä on pitkä neula.
"Oliko sulla jotain sellaisia…?"
Mannerheimo saa tuskin lausettaan loppuun, kun Männistö vetää tottuneesti laatikosta esiin kaksi stressipalloa. Vaaleanpunaiseksi lakatut rakennekynnet puristuvat niiden ympärille.
Männistö kääntää huulen sisäosan ylöspäin ja pistää pitkällä neulalla useisiin eri kohtiin. Sitten hän hieroo huulta vaakasuunnassa rajun näköisin ottein. Patit pitää puristaa rikki, Männistö selostaa, napsahduksen tuntee sormissa.
Toimenpide kestää pari minuuttia. Se maksaa 279 euroa.
"Näytti varmaan pahemmalta kuin oli", Mannerheimo sanoo. "Ei tuntunut paljon miltään."
Yhä useampi plastiikkakirurgin asiakas hakeutuu täyteaineiden ottamisen sijaan niiden poistoon. Usein korjataan jopa vuosia aiemmin tehtyjä, epäonnistuneita operaatioita.
Huulten täyteaine on nimeltään hyaluronihappo. Sama aine vaikuttaa eri brändien valmisteissa. Sitä löytyy myös joidenkin ihonhoitotuotteiden sisällysluetteloista.
Hyaluronihappo imee itseensä kosteutta ja nestettä, ja sen geelimäinen koostumus luo ihon alla täyteläisen efektin. Sitä löytyy ihmisen kudoksista, ja siksi sitä mainostetaan luonnollisena.
Puhtaassa muodossaan hyaluronihappo on kaikilla organismeilla samanlaista. Se löydettiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla lehmän silmän lasiaisesta. Hyaluronihappoa eristetään edelleen esimerkiksi kukon heltasta ja sitä käytetään muun muassa nivelrikon hoidossa. Ihmiskeho ei hylji tuttua ainetta.
Esteettisissä hoidoissa käytettävä hyaluronihappo käsitellään kemiallisesti, jotta täyteaine pysyy koossa ja säilyttää muotonsa. Ilman käsittelyä suuteleminen tai huulipunan painaminen huuleen saisi täytteen leviämään ympäriinsä.
Kemiallinen käsittely ei yleensä tee hoidosta vaarallista.
Vaarallista on pistäminen.
Katukuvaan on viime vuosina ilmestynyt valtavasti lisää pistoshoitoja tarjoavia paikkoja. Ulkomainostelineissä ja ikkunamainoksissa toivotetaan tervetulleeksi walk in -täytehoitoihin ilman ennakkovarausta, pakettiin saattaa kuulua lasi samppanjaa...