Kahdessa kuulijakirjeessä pohditaan samaa ilmiötä: työyhteisössä asiat tuntuisivat muuten olevan mallillaan, mutta yksi musta lammas sabotoi ilmapiiriä. Kirjeissä puhutaan ilmapiirin myrkyttäjistä, negatiivisuudesta ja siitä, miten hankalaa on työskennellä sellaisessa ryhmässä, missä yksi ihminen levittää huonoa fiilistä ympärilleen.
Jaksossa organisaatiopsykologit miettivät, mistä hankala käyttäytyminen kumpuaa, mitä se tekee työyhteisölle ja kenen vastuulla tuhoisan kierteen katkaiseminen on. Milloin kyseessä on yksilön ongelma, milloin ryhmädynaaminen ilmiö tai johdon passiviisuus? Entä voiko ihminen lopulta muuttua - ja mitä se käytännössä vaatii?
Anna Lohman ja Marjukka Laurola ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia, johtoryhmiä ja työyhteisöjä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi
Kuulijakirjeessä esihenkilö kuvaa tilannetta, jossa yhteys johtoon on katkennut. Asiat seisovat johtoportaassa, mikään ei tunnu etenevän, eikä ylhäältä kuulu mitään. HIljaisuus tuntuu painavalta ja oudolta.
Tässä jaksossa pysähdymme pohtimaan, mitä tapahtuu, kun organisaation johto vaikenee ja laittaa pään hiekkaan. Millaisia seurauksia on sillä, että vaikeita asioita ei kohdata, ja miten hiljaisuus voi muuttua koko yhteisöä lamauttavaksi voimaksi? Entä mitä riskejä syntyy, jos yksittäinen esihenkilö alkaa räjähdellä paineen alla, jota yhteisö ei uskalla lähteä yhdessä purkamaan?
Keskustelussa pohdimme myös, miten organisaation historia rakentaa nykyhetken kulttuuria, ja miksi koko ryhmän panosta tarvitaan, jotta ahdistava hiljaisuus saadaan murtumaan.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi
Johtaja kokee, ettei johtoryhmässä ole tilaa hänen herkkyydelleen. Hän kuulee toistuvasti herkkyyttä vähätteleviä kommentteja ja tuntee tarvetta selitellä itseään. Kuulijakirjeessä hän pohtii tätä piirrettä ja sitä, miksi ympäristö reagoi siihen niin kuin reagoi.
Jaksossa organisaatiopsykologit miettivät, onko työelämässä ylipäätään tilaa herkkyydelle. Miksi sitä niin usein vähätellään, eikä nähdä sen arvoa? Miten herkkyyttä voisi ymmärtää paremmin ja valjastaa sen vahvuudet käyttöön työpaikoilla? Voisiko herkkyys olla jopa kilpailuetu?
Jaksossa organisaatiopsykologit pohtivat herkkyyden eri puolia työelämässä, sekä sen yhteyksiä muun muassa feminiinisyyteen, luovuuteen ja monimuotoisuuteen.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia, johtoryhmiä ja työyhteisöjä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
https://organisaatiopsykologit.fi
Tässä jaksossa sukellamme syntipukkimekanismiin ja sen monimuotoisiin kasvoihin. Kollegan case-tapauksessa työyhteisö hakee syyllistä milloin yksittäisestä työntekijästä, milloin esihenkilöstä. Välillä myös vetäjä joutuu hyökkäysten kohteeksi. Yhteisö on defensiivisessä tilassa, jossa vastuun kantaminen jää taka-alalle ja katse kääntyy syyllisen etsimiseen.
Pohdimme, mitä ilmiön taustalla voi olla ja miksi yhteisö reagoi niin voimakkaasti. Voiko tunteikas reagoiminen olla myös suojakeino, jonka avulla vältellään omaa vastuuta? Ja mitä yksilön voimakkaiden tunnereaktioiden takana voisi piillä – erityisesti silloin, kun traumaresonanssi aktivoituu ryhmätilanteessa?
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia, johtoryhmiä ja työyhteisöjä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
Mitä tapahtuu, kun kaikki näyttää ulospäin hyvältä, mutta sisällä kumisee tyhjyys? Kuulijamme kertoo työstä, joka on ennen tuonut turvaa ja arvostusta, mutta sittemmin menettänyt merkityksensä. Hän on jäänyt vangiksi elämään, jota ei enää halua, mutta josta on liian pelottavaa päästää irti.
Jaksossa puhumme kultaisen häkin dilemmasta. Miten nähdä ulospääsyn mahdollisuus, kun mieli on täynnä huolia? Miten luoda liikettä, ennen kuin elämästä tulee pelkkää "sitten kun" -odottamista?
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia, johtoryhmiä ja työyhteisöjä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
https://organisaatiopsykologit.fi
Tämän jakson kirjeessä kuulija pohtii, miten esihenkilö voi viestiä vaikeista asioista viisaasti. Joskus johtajan on tarkasteltava kriittisesti saavutettuja etuja ja tuotava esiin epämieluisia tosiasioita, jotta organisaatio voisi pitkällä aikavälillä toimia oikeudenmukaisemmin ja eettisemmin. Keskustelussa pysähdymme sen äärelle, miten tästä kumpuavaa epäreiluuden kokemusta voi kohdata ja sanoittaa rakentavasti, ja millainen merkitys on esihenkilön omalla eettisellä kompassilla. Puhumme myös avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkityksestä, sekä tasapainon uudelleen hakemisesta silloin, kun luottamus on katkolla.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
https://organisaatiopsykologit.fi
Tässä jaksossa tartumme kuulijalta tulleeseen kysymykseen siitä, miksi ihmiset reagoivat oudon tuntuisesti, kun kaksi organisaatiota yhdistyy. Työntekijöiden toiminta näyttää ulospäin piittaamattomalta – mutta onko kyse yksilötason huonosta käytöksestä vai laajemmasta ryhmäilmiöstä? Entä miten väliaikaisessa pestissä oleva toimitusjohtaja voi viisaimmin reagoida, ymmärrystä hakien vai voimakkaasti puuttuen?
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua. https://organisaatiopsykologit.fi
Työelämässä eletään aikaa, jossa tehokkuuden eetos ja jatkuva itsensä ylittäminen ovat näkyvästi läsnä. Kaiken suorittamisen keskellä moni kuitenkin pysähtyy kysymään: mikä järki tässä kaikessa edes on?
Tässä jaksossa tutkimme työelämän hulluutta ja kollektiivista ylikuumenemisen tilaa. Pohdimme, millaisiin ilmiöihin ajaudumme, kun vietämme valtaosan ajastamme töissä ja sidomme energiaa maailmaan, joka ei aina vastaa ihmisen lajinomaisiin tarpeisiin.
Mitä työ siis meille tekee? Millaisia temppuja työpaikoilla keksimme suojataksemme itseämme ja aikaamme? Entä miten ihmeessä olemme ajautuneet ajattelemaan, että hyvä päivä on sellainen, josta vain pääsi läpi? Ja miten teoria unelmien poikamiehestä liittyyn kaikkeen tähän?
Pysähdymme jaksossa myös pohtimaan aivojen lainalaisuuksia, työelämän pula-ajan hamstrauskulttuuria ja sitä, millainen voisi olla holistinen, ihmisyyttä paremmin tukeva työelämä.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
https://organisaatiopsykologit.fi
Palaute ei aina tule sanoina. Se voi olla katse, ele tai hiljaisuus. Mutta milloin palaute todella elää ja milloin se jää kuolleeksi?
Tässä jaksossa pysähdymme palautteen äärelle. Pohdimme, miksi perinteiset palautemallit voivat joskus tuntua mekaanisilta, ja miten palautetta voisi antaa tavalla, joka on rehellistä mutta kantavaa.
Miksi on tärkeää kohdistaa palaute intentioon ja suuntaan, sen sijaan että fokukseen nostetaan suoritukset? Miten vaikeita asioita voi sanoittaa turvallisesti ja rakentavasti? Ja mitä on pienimmän mahdollisen energian periaate muutokseen tähtäävässä palautteessa?
Puhumme myös palautteen vastaanottamisesta erityisesti silloin, kun palaute kolahtaa. Kuinka silloin voisi toimia?
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
Ihminen ei ole kone. Silti työelämässä yritämme toisinaan ulosmitata tehoja tavalla, joka unohtaa kokonaiskuvan – inhimillisyyden, elämänvaiheet, rajat ja rytmin.
Tässä jaksossa puhumme uupumuksesta yksilön, ryhmän ja organisaation tasolla. Perkaamme sitä, mistä ylikuormitus syntyy, miksi joissain työyhteisöissä kuormitus jää huomaamatta, ja mitä tapahtuu, jos uupumuksesta puhutaan vasta, kun se alkaa näkyä excelissä.
Pohdimme myös työelämän syvempiä kysymyksiä:
Mikä on suhteemme työhön? Kuinka kestävä työtahtimme lopulta on? Miten voimme rakentaa parempaa työelämää yksin ja yhdessä? Ja mitä voimme oppia oravilta.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
Johtajan hyvinvoinnista puhutaan yllättävän vähän. Vaikka johtaja kantaa usein suurta vastuuta, paineita ja odotuksia, on hän monesti pitkälti itsensä varassa. Kuka huolehtii johtajasta?
Tässä jaksossa pohdimme, mitä johtamistyö vaatii ja miksi oma hyvinvointi on johtajalle tärkeä pitää mielessä. Miltä tuntuu, kun riittämättömyys, keskeneräisyys ja hallinnan puute hiipivät ihon alle? Entä jos johtoryhmä ei kanna tai tukirakenteet puuttuvat?
Keskustelemme myös siitä, miksi terve itsekkyys on johtajalle tärkeää, tarvitseeko aina olla saatavilla ja mikä olisi itselle kestävä tapa tehdä johtamistyötä. Pohdinnan alla ovat johtajuuden suojat ja supervoimat.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
Paljon puhutaan siitä, mitä johtajaan heijastetaan ja millaisena ryhmä hänet näkee. Mutta entäpä toisinpäin – mitä johtaja itse heijastaa työyhteisöönsä? Jokaisella johtajalla on omat kokemuksensa, uskomuksensa ja historiansa, jotka vaikuttavat siihen, millaisena hän näkee ihmiset ja millaisia rooleja hänellä on taipumus ottaa kantaakseen.
Tässä jaksossa pohdimme, miten johtajan omat kaavat ja sokeat pisteet voivat vaikuttaa johtamistyöhön. Millä keinoilla johtaja voi tulla tietoisemmaksi omista ajatusmalleistaan? Entä miten tunnistaa ja purkaa toistuvia käyttäytymismalleja, jotka eivät enää palvele työyhteisöä ja johtajaa itseään?
Itsetuntemus on avain parempaan johtajuuteen. Tämä jakso tarjoaa ajatuksia ja työkaluja niille, jotka haluavat ymmärtää itseään paremmin ja johtaa viisaammin.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
https://organisaatiopsykologit.fi
Jokaisella työpaikalla on tarinoita – ne elävät käytävillä, taukohuoneissa ja kokoussaleissa. Joskus nämä tarinat eivät kohtaa ja todellisuudet jäävät ristiriitaisiksi. Silloin seurauksena voi olla kuppikuntaisuutta, konflikteja ja yksilön kokema vierauden tunne.
Tässä jaksossa pohdimme, miksi työpaikoilla syntyy erilaisia kertomuksia, mitä seurauksia sillä on ja kuinka niitä voidaan tuoda näkyväksi. Miksi kokemusten ohittaminen voi olla kohtalokasta, ja miten organisaatiot ajautuvat helposti mustavalkoisiin asetelmiin, kuten ”yksi suuri perhe” vs. ”tunteeton ja asiakeskeinen työpaikka”?
Puhumme myös siitä, miten johtaja voi herätellä itsessään uteliaisuutta ja luoda tilaa moninaisille kertomuksille. Mitä menetelmiä on olemassa, jotta organisaation tarinat voivat kohdata – ja miten voimme kirjoittaa työpaikan tulevaisuutta tässä ja nyt?
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
Kaikenlaisten muutosten johtamiseen kuuluu annos kaoottisuutta. Kaaoksenkin keskellä hyvä muutosjohtaja osaa kohdata ihmiset, käsitellä vastarintaa ja luoda tilaa keskustelulle. Mutta miten se käytännössä tapahtuu?
Tässä jaksossa sukellamme muutoksen johtamisen psykologiaan. Pohdimme, miksi kysymykset ja reaktiot tulevat usein viiveellä, kuinka johtajan kannattaa olla läsnä muutosprosessissa ja miten vaikeiden tunteiden kanssa voi työskennellä. Entä mitä tapahtuu, jos vaikeuksia ei kohdata, vaan muutos yritetään viedä läpi pelkällä tsemppipuheella?
Lisäksi keskustelemme viestinnän merkityksestä – miksi se, miten asioita kerrotaan, on usein tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan? Jakso tarjoaa työkaluja johtajille, jotka haluavat navigoida muutoksen keskellä niin, että ihmiset saadaan mukaan ja prosessi tukee sekä työyhteisön että yksilöiden hyvinvointia.
Marjukka Laurola ja Anna Lohman ovat organisaatiopsykologeja, jotka työssään auttavat johtajia ja johtoryhmiä kehittämään itsetuntemusta ja yhteistyön laatua.
https://organisaatiopsykologit.fi
Muutokset kuuluvat työelämään, mutta miksi ne herättävät niin usein vastustusta ja pelkoa? Usein ajatellaan, että muutosvastarinta on vain jääräpäistä kehityksen jarruttamista, mutta todellisuudessa se voi kertoa paljon perustavanlaatuisemmista tarpeista – turvallisuuden tunteesta, identiteetistä ja työyhteisön dynamiikasta.
Tässä jaksossa pureudumme siihen, miksi reagoimme muutoksiin eri tavoin ja mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten kokemuksiin muutoksista. Pohdimme myös, millaista muutosresilienssiä nykytyöelämä vaatii ja miksi erilaiset suhtautumistavat muutokseen ovat arvokkaita. Miksi sopeutuminen ei tapahdu hetkessä – ja miksi myös surulle on tärkeää antaa tilaa?
Tämä jakso tarjoaa oivalluksia siitä, mitä meissä tapahtuu muutoksen keskellä ja kuinka muutos voidaan kohdata tietoisemmin.
Mitä organisaatiopsykologin työ opettaa – ja aika usein kantapään kautta? Tässä jaksossa sukelletaan siihen, mitä olemme oppineet työelämässä vuosien varrella ja millaisia sudenkuoppia olemme kohdanneet.
Ryhmädynamiikan aallokossa pysyminen vaatii tarkkaa korvaa ja kykyä pysyä omalla tontilla, vaikka imut muuhun tuntuisivat nahoissa asti. Konsulttia kutsutaan kernaasti pelastajan, pahiksen tai vallankäyttäjän rooleihin, joihin helposti huomaamattaan ajautuu. Onkin tärkeää tunnistaa organisaation "hulluus" ja pysyä tietoisena siitä, mitä lähtee toistamaan. Asiakkaan auttaminen aidosti vaatii joskus myös pettymysten tuottamista.
Mutta kuinka rajata ja raamittaa työtä, jotta fokus pysyy siellä, missä sen kuuluukin olla? Miksi on tärkeää tunnistaa, milloin tilattu työ ei oikeasti palvele asiakkaan tarpeita? Entä miksi työparin kanssa työskentely ei aina kevennä taakkaa vaan tuottaa enemmän kivilastia? Ja mitä tapahtuu, kun asiakkaan odotukset ovat epärealistisia tai jos konsultin epäonnistumista suorastaan pedataan?
Liity mukaan, kun pureudumme työelämän koukeroihin ja käymiimme karikoihin, jotka ovat muovanneet työtämme organisaatiopsykologeina ja konsultteina.
Kun joku käyttäytyy epäasiallisesti ja häiritsevällä tavalla työpaikalla, on työnantajaa velvoittava lainsäädäntö selkeä - puuttua pitäisi. Silti hankala käyttäytyminen työpaikoilla saattaa jatkua yllättävän pitkään.
Vaikka esihenkilöt ja johtajat usein tunnistavat velvoitteensa, epäasiallisen käyttäytymisen tunnistaminen voi olla joskus vaikeaa. Joskus käyttäytymistä tietoisesti sallitaan, koska työvoimaa ei haluta menettää tai muuten keikuttaa venettä. Toisinaan hankalalla tavalla käyttäytyvää kutsutaan "vahvaksi persoonaksi" ja "voimakkaaksi tyypiksi", mikä on ongelmallista retoriikkaa ja saattaa oikeuttaa sietämättömiä tilanteita.
Mutta miksi puuttuminen tuntuu niin vaikealta, ja toisaalta miksi se on samalla reilua kaikkia osapuolia kohtaan? Miten erottaa yksilön ongelmallinen käyttäytyminen laajemman tason ryhmäilmiöstä? Entä mitä ihmettä nakkikioskitappeluilla on tekemistä työpaikkakiusaamisen kanssa? Ja voiko ikävän käyttäytymisen selityksenä käyttää huonoa päivää tai horoskooppimerkkiä?
Tässä jaksossa pureudumme siihen, miten johtaja voi kesyttää hankalaa käytöstä työpaikoilla ja asettaa pisteen sietämisen kulttuurille.
Valmennukset ja työpajat epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumisesta, sekä johtajien ja esihenkilöiden konsultaatio hankalissa tilanteissa:
https://organisaatiopsykologit.fi
Toisen tuotantokauden viimeinen (varsinainen) jakso käsittelee hyvän luomista organisaatioon. Tiedämme, että toisten ihmisten tunteminen luo kasvualustan ja ravinteet hyvälle yhteistyölle - sillä on merkitystä, että tunnemme toisemme ihmisinä. Työpaikoille tarvitaan aitoa ja rehellistä puhetta, ilmaa turhaa teorisointia, etäistämistä ja asian takaa puhumista.
Mutta kuinka työyhteisöjä voi auttaa puhumaan uudella, syvemmällä tavalla? Miten madaltaa osallistumiskynnystä ja varmistaa, että jokainen pääsee liittymään mukaan? Ja kuinka erilaisuutta voi hyödyntää ja käsitellä niin, että ryhmän koko potentiaali valjastuu?
Jaksossa organisaatiopsykologit antavat vinkkejä muun muassa siitä, miten mielikuvia ja metaforia voi hyödyntää ryhmien kanssa työskentelemisessä, avaavat omia metodejaan sekä jakavat harjoituksia ryhmien kehittämistyöhön.
https://organisaatiopsykologit.fi
Tunteet ovat erottamaton osa työelämää – missä on ihmisiä, siellä ovat myös tunteet. Kysymys ei ole siitä, kuuluvatko tunteet työpaikalle, vaan siitä, millaisia tunteita halutaan vahvistaa ja miten niitä käsitellään. Positiiviset tunteet vahvistavat työyhteisöä, ja turvallisuuden tunne on keskeinen tekijä sekä ryhmän toimivuudessa että yksilön suoriutumisessa. Myös haastavat tunteet kuuluvat osaksi ihmisyyttä ja nekin ovat läsnä työpaikalla.
Mutta mitä tapahtuu, kun organisaation rakenteet luovat kilpailua johtajien tai työntekijöiden välillä, ja ihmiset ajautuvat selviytymismoodiin taistelemaan resursseista? Miten tämä vaikuttaa aivoihimme ja yhteistyöhön? Millaiset tunteet voisivat toimia kilpailun ja kateuden vastavoimina? Ja miten vaikeilta tuntuvia tunteita voisi käsitellä ja sulatella työyhteisössä niin, että yhteistyö voisi kukoistaa?
Yrityksessä on ollut pitkään sisäisiä ongelmia, ja osittain näiden myötä taloon rekrytoidaan uusi johtaja. Työntekijöiden odotukset ovat suuret: he uskovat, että uusi johtaja vihdoin ratkaisee pitkäaikaiset haasteet ja että arki helpottuu oleellisesti. Kun uusi johtaja aloittaa työssään, hän huomaa, että syvälle juurtuneet ongelmat eivät ratkea nopeasti tai yksinkertaisesti. Työntekijätkin näkevät, että vaikka osa jännitteistä lievittyy, osa ongelmista pysyy tai jopa pahenee hetkellisesti. Tämä johtaa väistämättä karvaaseen pettymykseen. Syytökset kohdistuvat johtajaan, jota syytetään kyvyttömyydestä. Hänet halutaan ulos.
Wilfred Bion -trilogian kolmannessa ja viimeisessä osassa syvennytään parinmuodostusryhmän problematiikkaan. Tässä perusolettamustilassa ryhmä on odottavan toiveikas ja passiivinen, ja se ylläpitää epärealistista kuvaa siitä, kuinka tuleva muutos tulee ratkaisemaan kaikki tulevaisuuden ongelmat. Epärealistiset muutosfantasiat ja messiaaninen odotus johtavat väistämättä pettymykseen, jolle ryhmä hakee hyvitystä.
Kuinka tuhoisaa epärealistisen odottamisen kierrettä voidaan välttää? Miten auttaa ryhmää, joka odottaa suurta pelastajaa johtajasta (tai vaikkapa uudesta tiimin jäsenestä, järjestelmästä, työtiloista tai aatteesta)? Ja kuinka ryhmän vetäjä voi palauttaa ryhmän nyrjähtänyttä turvallisuuden tunnetta? Tässä jaksossa etsimme vastauksia näihin kysymyksiin ja pohdimme, kuinka Bionin teoriat ryhmistä voivat auttaa johtajaa tämän työssä.