Jarmo Annunen on pitkään ollut tärkeä suomikiipeilyn taustavaikuttaja, joka on mahdollistanut lajin kehityksen ja kasvun muun muassa avaamalla Suomen ensimmäisen kaupallisen boulder-hallin – Pasilan Boulderkeskuksen.
Sen jälkeen Jarmon näppärät koodarin sormet ovat olleet mukana monessa uudessa kiipeilyhallissa ja muussa rakkaaseen harrastukseemme liittyvässä projektissa. Hän on esimerkiksi lisännyt 27 Cragsiin 15 000 reittiä.
Jarmon visio on ollut, että kiipeily olisi helposti lähestyttävä laji, jota voisi harrastaa vaivattomasti aina vasta-alkajasta kokeneeseen konkariin.
Aikakoodit:
00:00:00:00 - Intro ja minimalismi
00:05:16:14 - Varhaiset kiipeilyvuodet Oulussa ja Ruotsissa
00:12:34:23 - Muutto Helsinkiin ja koodaaminen
00:15:05:10 - Boulder-hallien kehitys Suomessa
00:31:10:02 - Padadise pädivuokraamon tarina
00:34:18:01 - 27 Crags ja Fontsu-topon rakentaminen
00:39:46:21 - TK Nekalan uusi köysihalli
00:45:37:13 - Oppeja maailman parhailta kiipeilijöiltä
00:48:02:24 - Muistoja kiipeilyreissuilta
00:53:10:13 - Pelko ja sen käsittely
00:54:34:15 - Ajatuksia greideistä
00:56:51:04 - Outro
Tässä jaksossa vieraana on psyykkinen valmentaja Kaisa Soininen. Kaisa on on erikoistunut nimenomaan kiipeilyn mentaaliseen puoleen.
Kiipeilyssä fyysisyyden rinnalla kulkee aina myös mielenhallinta. Putoamisen pelko, kiipeilyyn valmistautuminen, projektointi tai loukkaantumiset, ovat kaikki tilanteita, joissa on hyvä olla keinoja kontrolloida omia tunteitaan.
Mentaalinen puoli voi toimia vastaavalla tavalla pullonkaulana kehitykselle kuin sormivoiman puute, mutta kuten sormivoimaa, voi mielen taitojakin treenata.
Tänään ei siis laiteta aivoja narikkaan, vaan ripustetaan ne 20 mm krimppilistaan.
Jakson aikakoodit
Kaisan esittely: 00:00:55
Putoamisen pelko: :00:21:19
Kiipeilyyn valmistautuminen: 00:54:52
Projektointi: 1:01:58
Kiipeilyä edistävät ja haittavat uskomukset: 1:20:00
Loppulätinät: 1:32:00
Ola Laitinen on vahva sporttikiipeilijä, joka nauttii omien rajojensa puskemisesta. Vaikka greidit eivät ole kaikki kaikessa, Olalle iso osa kiipeilyn nautintoa on, miehen omien sanojen mukaan, ”sopivassa suhteessa suorittaminen”.
Ola opiskelee Jyväskylän yliopistossa liikuntabiologiaa, ja
hän tutkii kandissaan otevoimaharjoittelun toteutustavan vaikutusta otevoiman kehittymiseen. Tutkimuksessa yksi ryhmä harjoitteli kannattelemalla lähes maksimaalisia painoja 20 mm listan varassa, kun taas toinen ryhmä treenasi vetämällä täysillä samankokoisesta maahan kiinnitetystä listasta.
Tässä jaksossa kuulaan Olan kiipeilykuulumisia mm. Syncron (8c+) projektoinnista, jonka jälkeen vedetään tiedehatut päähän ja puhutaan Olan kanditutkimuksen tuloksista.
Hämeenlinnan kiipeilykeskus Hänkki ajautui konkurssiin viime keväänä, ja hämeenlinnalaiset kiipeilijät jäivät vaille kotia. Ensi talvena he pääsevät kuitenkin jo kiipeilemään upouusille seinille, kun Hämeenlinnaan avataan uusi kiipeilykeskus Vanaja Boulder.
Kun harrastusmahdollisuudet kotikaupungissa kapenivat, anestesiahoitaja Riikka Näyskä vastasi kutsuun ja päätti heittäytyä kiipeilykeskusyrittäjäksi. Tässä jaksossa Riikka kertoo miten näin pääsi käymään, ja miltä näyttää hämeenlinnalaisen kiipeilyn uusi aamu.
Kiipeily osaa olla välillä melkoista välineurheilua, mutta ei tämän viikon vieraalle; Hannu Mieskolainen, eli Barefoot Hanski, kiipeää nimittäin ilman kenkiä.
Hannu on Lahtelainen ultrajuoksija, joka luopui perinteisistä lenkkareista reilut kymmenen vuotta sitten. Kun Hannu sitten myöhemmällä iällä löysi boulderoinnin, oli luontevaa lähteä kokeilemaan tätä uuttakin harrastusta ilman kenkiä.
Tänään siis heivataan puristavat popot, ja lähdetään krimppaamaan graniittia pottuvarpailla.
P.S.
Hannu on myös kirjoittanut kirjan: Paljain jaloin lenkille - kirja luonnollisesta juoksemisesta.
Otto Seppälä on entinen SM-tason yleisurheilija, joka vaihtoi aitajuoksun kiipeilyyn. Vaikka lajit ovat hyvin erilaiset, kymmenen vuoden kokemus kilpaurheilusta johti räjähdysmäiseen kehitykseen kivillä ja kallioilla.
Tässä jaksossa Otto kertoo millainen prosessi lajinvaihdos oli, mikä siihen johti, ja mitä oppeja hän on pystynyt siirtämään yleisurheilusta kiipeilyyn.
Otto on analyyttinen kiipeilijä, jolla on todella systemaattinen lähestyminen harjoitteluun. Tietoa treenaamisesta on kertynyt roppakaupalla, ja Oton kanssa jutellessa omakin treeni-into nousi taas uusille kierroksille.
Tällä kertaa mun vieraana on alunperin Porista kotoisin oleva, parinkymmenen Oulussa vietetyn vuoden jälkeen Lempäälään muuttanut kiipeilijä Teresa Lämsä. Teresan voi bongata kiipeilyhallilta tai kiviltä, leveä hymy kasvoillaan, kovia reittejä vääntämästä. Kiipeilyreissuilla on ohjelmassa tasapainoisesti sendimistiä ja telmimistä, sillä kiville lähdetään monesti koko perheen voimin, pieni Anni -tyttö mukana.
Koska sateiset syyssäät ovat piiskanneet kivä armotta, Teresalla oli hetki aikaa piipahtaa Kiipeilijä-podcastin studiossa juttutuokiolla. Teresan positiivinen asenne on tarttuva, ja sain häneltä uutta inspiraatiota syyskauden treeneihin.
Sami Koponen on intohimoinen kiipeilijä, jolle kiipeilykokemusta on karttunut jo 18 vuotta. Hän on kotoisin Joensuusta, mutta nykyään asuu jo toistamiseen pk-seudulla, tarkemmin sanottuna Vantaalla.
Kiipeily on ollut hänelle lapsesta asti tärkeässä osassa, ja hän panostaa erityisesti sporttikiipeilyyn ja boulderointiin. Viime aikoina Sami on flirttaillut myös trädikiipeilyn kanssa, ja vaikuttaa siltä, että siitä tulee jatkossa yhä suurempi osa Samin kiipeilyrepertuaaria.
Tässä jaksossa puhumme mm. Samin monista tymäköistä sendeistä ja projekteista, treenaamisesta, vammoista, eliminaattireiteistä ja kiipeilyn etiikasta.
(Jakson kansikuva elokuvasta "Kivinen Tanssi" Ohj. Johannes Palander.)
Antti Palmu on tamperelainen kiipeilijä ja Mara Balls -yhtyeen rumpali. Antin kiipeilyä määrittää nautinto, ja hän on omien sanojensa mukaan ennen kaikkea mukavuuskiipeilijä. Häntä ei siis nähdä salilla irvistelemässä painojen kanssa, tai edes sormilautailemassa, vaan krimppailemassa sitä ehtaa ja aitoa graniittia luonnon helmassa. Mukavuudenhalu ei ole kuitenkaan estänyt miestä lähettämästä kovia reittejä yläseiskoista 8A:han.
Antin kiipeilyinnostus alkoi jo pojankoltiaisena 90-luvun alussa, ja se on pysynyt mukana läpi elämän. Mistä innostus sitten lähti? Siitä saamme kiittää Sylvester Stallonea.
Veikka Volotinen on boulder-kiipeilyn moninkertainen junioreiden Suomen mestari. Tapasin Veikan tänä keväänä, kun hän tuli ja flässäsi mun projektin, Verityhjiö 7C. Siitä innostuin, että tuo kaveri pitää saada mikin ääreen.
Tässä jaksossa juttelemme Veikan kisataustasta, kovasta projektoinnista ja flässäämisen salaisuudesta.
Jari Koski on Suomen Kiipeilyliiton, eli SKIL ry:n toiminnanjohtaja. Hänen kiipeilyuransa alkoi 80-luvun lopulla Alpeilla ja Ruotsissa, ja harrastus on jatkunut monipuolisena tähän päivään asti. Hänen kiipeilyään määrittävät vapaus, luonto, van life ja vahva kokemus siitä, että vaikka ikää tulee lisää, se ei ole ollut hidasteena kehittymiselle.
Kiipeilyliiton toiminnassa hän on ollut mukana sen perustamisesta lähtien, 90-luvun puolivälistä asti. Suomen Kiipeilyliitto on suomalaisten kiipeilyseurojen kattojärjestö, ja se järjestää koulutusta, nuoriso-ohjaajan kursseja, kilpailutoimintaa, ja ylläpitää yhteyksiä kansainvälisiin järjestöihin sekä muihin kiipeilymaihin. Jaksossa puhumme mm. siitä, miten Kiipeilyliitto on syntynyt, ja mikä sen merkitys on suomalaiselle kiipeilylle. Keskustelemme myös suomikiipeilyn historiasta, suomalaiseta kiipeilykulttuurista, ja siitä miten kiipeily Suomessa on muuttunut aikojen saatossa.
Juho Knuuttila on 26 vuotias Alpinisti Imatralta, jonka innostus vuoristoja kohtaan alkoi nuorella iällä. Harrastus kehittyi nopeasti vuoristovaelluksista vuorikiipeilyyn ja sitä kautta teknisempiin reitteihin Alppien pohjoisrinteillä. Nykyään hän on täysin keskittynyt Alpinismiin, ja hän viettää suurimman osan ajastaan erilaisilla kiipeilyreissuilla ympäri maailmaa.
Tänä kesänä Juho suuntasi Pakistaniin, toiveissaan ensinousu 6666 metriselle Dansam peakille. Matkalle mahtui monia haasteita, matkustamisen vaikeudesta epäsuotuisiin sääolosuhteisiin. Tällä kertaa ensinousu jäi haaveeksi, ja tässä jaksossa kuullaan mitä tuolla reisulla tapahtui.
Tässä jaksossa vieraana on Rovaniemellä majaa pitävä vuorikiipeilijä Lauri Hilander. Alunperin Lauri opetteli vuorikiipeilemään, että hän pystyisi hiihtovaeltamaan jäätiköillä. Nuo taidot hän pisti koetukselle hiihtämällä 700 km Grönlannin poikki vuonna 2015. Samoihin aikoihin hän kiipesi tunnetuimpia huippuja niin Alpeilla kuin Tajikistanissakin, ja kiinnostus yhä korkeampiin vuoriin kasvoi. 2019 hän kiipesi ensimmäisen 8K vuorensa Manaslun ilman lisähappea, ja seuraavaksi suunnitelmissa on kiivetä maailman kuudenneksi korkeimman vuoren (Cho Oyu) huipulle ja vapaalaskea alas lumilaudalla. Minkälaisia reissuja nämä aikaisemmat seikkailut ovat olleet, ja miten Lauri valmistautuu tulevaan koitokseen?
Pekka Lylykorpi on pitkän linjan kiipeilijä ja Kiipeilykerho Vertikaalin ensimmäinen puheenjohtaja. Hän tutustui lajiin matkustaessaan Alpeilla 80-luvun alussa ja vuosien ajan, innostus vuorten valloittamiseen vei hänet korkeille huipuille ympäri maailmaa. Hänen sormenjälkensä löytyvät myös Tampereen seudun ensimmäisiltä kiipeilykallioilta, kuten Viitapohja, Melo ja Pyynikki.
Tuohon aikaan Suomessa harrastajia oli hyvin vähän, ja Pekka on nähnyt lajin kehityskaaren pienen porukan jutusta tähän päivään. Miten kiipeily on muuttunut tuona aikana, ja miten kiipeilykerhot ja järjestötoiminta ovat mahdollistaneet lajin kehittymisen? Jaksossa selviää myös, miten Suomessa voi jäädä lumivyöryn alle.
Janne Sievänen on tamperelainen kiipeilijä, joka on kaksikymmentävuotisen kiipeilyuransa aikana ehtinyt moneen. Reilut kymmenen vuotta sitten hän päätti jättää työnsä IT-alalla ja ryhtyä kiipeilykeskusyrittäjäksi. Sen jälkeen hän on ollut avaamassa kaksi kiipeilyhallia Tamperelle ja yhden Tallinnaan. Hänen firmansa Easy Access suunnittelee kiipeilyseiniä tilaustyönä kaikkiin tarpeisiin.
Millaista oli perustaa kiipeilykeskus vuonna 2010 verrattuna nykypäivään, ja mitä kaikkea hyvän kiipeilykeskusen suunnitteluun kuuluu? Uudet hienot keskukset mahdoillistavat lajin räjähdysmäisen kasvun, mutta onko se pelkästään hyvä juttu?
Antti Liukkonen on monille tuttu hahmo Suomen kiipeilypiireissä. Antti on pitkän linjan kiipeilijä, jonka matka harrastuksen parissa on kestänyt jo 30 vuotta. Hänet tunnetaan muun muassa Kuopion kiipeilykeskuksen, Voeman, blogista ja YouTube -kanavalta. Hän myös kertoo suomikiipeilyn uutisia eri kanavissa otsikolla Karpolla on 8A. Hän on myös ollut kommentaattorina Boulderliigassa. Antti on aina seurannut intohimoisesti kiipeilyä eri medioissa, ja juttelemme myös kiipeilymedian historiasta ja tämänhetkisestä tilasta Suomessa.
27 Crags on varmasti tuttu nettisivu ja sovellus kaikille suomalaisille ulkokiipeilijöille. Palvelun tarkoitus on tarjota tiedot parhaista bouldereista, kallioista ja reiteistä mahdollisimman kattavasti. Tässä jaksossa 27 Cragsin toimitusjohtaja Ville Muittari kertoo miten palvelu on saanut alkunsa, miten se on kehittynyt vuosien varrella ja mitä on odotettavissa tulevaisuudessa.
Kimmo Nurminen on hämeenlinnalainen kiipeilijä, joka on avannut paljon reittejä muun muassa Taljalaan ja V-Koskelle. Hän kiipeää pääasiassa boulderia ja nauttii erityisesti ulkokiipeilystä. Uusien kiipeilypaikkojen etsiminen on hänelle kiehtovaa salapoliisityötä, jossa yhdistyy karttojen ja sateliittikuvien tutkiminen tietokoneen ääressä ja samoilu metsissä. Tässä jaksossa Kimmo avaa omaa kivien ja linjojen metsästysprosessiaan.
Vuonna 2015 Sonja Nybonn joutui kiipeilyonnettomuuteen, jossa hän putosi 25 metriä jääputouksen päältä maahan. Onnettomuutta seurasi pitkä kuntoutumisprosessi, jonka aikana hänen piti parantua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun hänen kehonsa oli pois pelistä, hän kiinnostui entistä enemmän kiipeilyn mentaalisesta puolesta ja löysi uusia tapoja kohdata haasteita ja hallita pelkoja. Millainen prosessi kuntoutuminen oli, ja miten onnettomuus muutti hänen suhdettaan rakkaaseen harrastukseen?
Liisa Peltonen on seikkailu- ja trädikiipeililijä, joka on kiivennyt vuorilla muun muassa Norjassa, Keski-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä. Näistä seikkailuista hän kertoi pitkään suositussa "Revontulia" kiipeily-blogissaan. Miten bloggaaminen vaikutti häneen kiipeilijänä, kun reissuissa ei enää ollut kyse pelkästään kiipeämisestä, vaan myös tarinankerronnasta?
Lapsen saamisen myötä seikkailut vuorilla ovat jääneet tauolle, ja myös blogi tuli tiensä päähän, kun uusia tarinoita ei enää ollut kerrottavana. Miten kiipeilemättömyys on vaikuttanut elämään ja identiteettin? Millaista on ollut olla kiipeilijä, joka ei kiipeä?
