Tässä vetelen improten lonkalta idean perään tarinan metsään, joten se vähän takeltelee, mut menettelee ja voi olla, et vähän muuttuu kun jos tekstiks myöhemmin. Yksinkin voi olla kiva, mut välil kivempi jos kavereita... sellasia se käsittelee. Illalla 2.3.2022 sen sain = )
Tul mieleen tuo, hain sanat ja kokeilin = ) olkaa hyvät. Ei nyt ole ohessa antaa tekijöitä, mut se EI siis ole mun, jos joku kuulija ei satu ennalta laulua tietämään... ehkä etin ne tiedot myöhemmin oheen.
Kuvassa näkyy aamu-uinnin jälkeiset askelkuvioni = )
Se on sekava pyrkimys selontekoon siitä, miksi toivon voivan osoitetuksi tulla, että kuulen Elävää Jumalaa olettaessani, että tällä kohden elämässäni kuulun Tampereelle.
Käynyt "kämmi" poikineen ja jälleen sählännyt siihen malliin, jotta ainakaan jos tyttölasta omassa asuntoasiassaan auttaa haluaisin, en ilman muiden apuja nyt selviä ja siksi koetan esittää perusteitaan siitä kaikesta, mitä ja minkä vuoksi ja kuinka tullut toimittua.
Tämä EI kaiketi käy aivan heikompi hermoisille, siinä tulee vastaan elämästä monenmoista... mutta hukkaankaan en aio antaa sen mennä, vaikkei sitä aikaansaisikaan, miksi vuodatukseen ryhdyin.
Iloa ja siunausta jos joku joskus kuulee.
Kuva on tältä aamulta Hämeenlinnasta = )
Sain tänä aamuna uuden tarinan, sen kirjoitin ja nyt luin teille tänne, jos kuka kuulee ja itse ainakin sitä mieltä, että Pyhä jälleen vallan LOISTAVALLA tavalla ja laajalla skaalalla kävi läpi seikkojaan, jotka hyvinkin moneen ja monille vielä soveltuvat ja voivat auttaa vaikka vaikeitakin solmuja avaamaan = ) jestas sentään! WAU! = ) olen äimän käkenä kunniasta saada tämä välittää. Iloa sinulle! Ollos AINA rehellinen.
Kuvaksi tänä aamuna laivarannassa näkemäni tiira, joka hauskasti kalasteli tähyten laivan kaiteelta ja syöksähteli kalojen perään = )
Vielä kävin laulamassa Mua Kuule, Yksin veri ja Hän kutsuu sua Hämeenlinnan kirkossa, ennen kuin täältä starttaan.
Kuva päivän aiemmalta käynniltä, kun joku harjoitteli urkujen kanssa.
Laulan hellepäivänä 15.7.2021 Hilja Aaltosen sanoihin ja Hannu Huhtalan sävellykseen tehdyn "Anna sade Jumala".
Kuva on lapsistani Ähtärin reissussa joskus vuoden 2006 paikkeilla = )
Piipahin 15.7.2021 Hämeenlinnan kirkkoon kokeileen miltä kuulostaa, jos uskaltaudun käyttämään ääntä.
Tuolta se kuulosti = ) Iloa sinulle, jos joku joskus kuulee!
Kuvaks pistän sen, minkä otin äänenkäytön jälkeen...
Sain tovi sitten veskis istuessa tekstin jonka luen. Koen voivan soveltua monelle ja moneen, joten en pidätä itselläni moista lahjaa = )
Kun vain vielä kristallin kirkkaaksi ja kaivertuen mieleen jääden ymmärrettynä mukana kulkemaan...
Kuvana pala eilen maalaamaani = )
Tässä ovat hajanaiset muistiinpanot vuosien 1992-2019 väliltä. Niistä ne, mitä tuossa nyt hiljan kootuksi on tullut, läpiluodaten yhtä ihmisen elämää. Koostuvat runoista, muistiinpanoista, päiväkirjamerkinnöistä jne. Uskoa, kasvua, kipua, kompurointia...
Alunperin ne toin tänne osissa, mutta koska valtasivat niin tilaa, päätin kuitenkin tuoda sen yhtenäisenä, vaikka pitkä onkin.
Kuvaksi valinnen kynttelikön, joka eräässä kodissa oli katossani, siitä kovasti pidin, niin jää siihen muistoksi = )
Eli jälleen vanhoja tekstejä vastaantulleena ja luen ylöslaitetun muutaman päivän ajalta kesältä 2018.
Muutosta, iloa elämästä, suunnitelmia ja aikomuksia, jotka tosin tuonkin jälkeen ovat ottaneet aikaa edes alkaakseen toteutua.
Iloa jos joku kuulee ja näitähän nämä = ) oman elämän henkäyksiä hei...
Kuvana tänään ottamani = ) ne ovat huomiselle.
Luen vastaan tulleen lie vuonna 2015 kirjoitetun tekstin, jota muutamalle vastaantulijallekin kiertokirjeenä silloin jaoin.
Edes näin, kun en vielä niin muitakaan keinoja ja väyliä tiedä, osaa käyttää... Siunausta sinulle, jos joku kuulee!
Kuvassa kahvikuppini uutta mattoa vasten = )
Tämä on 'tarina', jonka kirjoitin 11.1.2010 ollessamme muuttoapuna Iisalmessa. Luen sen kylmiltään, kun vastaan kerran tuli ja joitain virheitä koettaessani saada käsialasta selvää yms. joten en aivan varma meneekö uusiksi, mutta nyt siis testiksi tänne = )
Hiljan tekemäni kaurapähkinämarjakakkuset kuvana, kun lähimpänä 'pullaa' = )
Luen siis jälleen vanhan vastaantulleen tekstin, tämä kirjoitettu 28.5.2015 ja lie jonkin lehtiartikkelin luettuani...
En ehkä tänään kaikkea sanoisi siten, mutta kunhan nyt, muiden oheen, evääksi ajattelulle, jos sattuu natsaamaan = )
Kuvan otin tänään matkan varrelta kaupassa käydessäni.
Luen vanhan kirjeen, joka vastaan ja jota lukiessa kuitenkin mieleen, että entä jos se kenessä resonoi oman elämäntilanteensa tai kokemiensa tähden, niin saattanee olla lohduksi, tueksi tai rohkaisuksikin vaikka. Vaikeiden asioiden ja aiheiden äärellä se on kirjoitetuksi tullut.
Iloa ja siunausta jos kuka kuulee. Yksin Jeesuksen veren perustalla täällä kukaan voi seistä. Turvata yksin Pyhän armoon ja rakkauteen.
Kuva on sen kahvilan vessan seinältä, jossa hetki sitten kävin lukemassa kirjeen vuosien tauon jälkeen.
Sain Tuubajaat luettua kanavalle JeLoMe ja ovat soittolistassa Tuubajaa-tarinat.
https://www.youtube.com/playlist?list=PLp0szIeKrKsGZDnO_cXMa76Z9-UFJUiMF
Lisäilen sitä mukaa ku vastaan tulee tai uusia. Ovat merkityt lastentarinoiks, ettei jää saavuttamatta myös nuorempia, mut nehän on siis ihan elämän murheiden ja mutkien aikaansaamia ja kasvutarnoina hyödyllisiä kelle vaan vinkiks ja silmiä avaamaan = )
Iloa jos kuka kuulee ja sinne tosiaan sanoin jotta, mikäli mielikuvat kirvottaa luovuutta kukkimaan, niin voi halutessan lähettää kvuitsuta tarinoilla, kun en ole vieä tehdyks saanu ja tulevaan kirjaan vois koota kuvat vaikka kuulijoiltakin = ) vai?
Kuvana sama levylle maalaamani, jota lukiessa eri kulmistaan näytin, niin tunnistaa... yhdistyy = )
Maanantaina 23.7.2001 kirjoitetun, vastaantulleen tekstin luen. Kipuiltuna elämisen ja kanssakäymisen vaikeutta epävarmuuksien, pelkojen ja arkuuden kourissa.
Tänään onneksi jo osin toisin ja silti myös yhä taju siitä, että jatkettava on matkaa = )
Iloa jos joku kuulee!! Pyhän peiliin ainoana on luottaminen sen suhteen, kuka ja millainen olet.
Tuli vastaan joskus 2015 tienoolla kirjoitettu 'sanoma' lapsilleni, jonka luen.
Huomautan siinä näemmä siitä, ettei kenen tahansa kanssa kannata ryhtyä intiimiin puuhaan ja toivon terveyden olevan maailman tapoja tärkeämpää.
Aivot, ne aivot. Kannattaa harkita millaisen opin aivoilleen antaa. Pois- ja uudelleenoppiminen on aina hankalampaa kuin kerralla tehdä polut, joita sopii loppuun saakka vaeltaa = )
Iloa jos joku kuulee!
Kuvana parin vastaanotetun postcrossing kortin postimerkit = )
Tuli vastaan vanhoja tekstejä, kokoan, joten luen tähän ohessa yhden vuodelta 2005.
Yhä moni seikka arjessa hankalaa, mutta paikoin huomaa jo ajoin jotain oppineensakin. Ei valmis lie koskaan. Täällä.
Tässä luen joskus lie vuonna 2000 tai 2001 alkamani yritelmän käydä taivalta läpi...
Se katkeaa kuin lehmän lento, mutta ilmaissee sen, että eräänlainen hapuileva pyrkimys on ollut jotakin koettaa tehdä elämän/tilanteen eteen, ettei olisi 'niin' pahoin jälleen tarvinnut käydä. Taidottomana ja tukea vailla vain jäänyt tämäkin siis silleen...
Joko viimein, ylös menneen alhoista pysyvästi? Enää ettei yhä vain upotakseen...
Kuvaksi hiljan löytämäni ballerinat 3,-/pari = )
Luen kokoelman verran kokoon saamiani runoja ajalta 1994-2021.
Nimikoksi tuli "Pöllön huuto", jonka kirjoitin huhtikuussa 2016. Iloa äärellään = )
Kuva on tänään ottamani, läheisen kalusteliikkeen ikkunalla istuksiva apina (ettei ole nyt juuri pöllöä sori = ).
Pe 28.5.2021 tuli kirjana myyntiin jos ketä kiinnostaa = ) http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-81-1109-2