Joskus tuntuu siltä että mikä tahansa on vähän kauniimpaa ja vähän mystisempää, jos se on japanista tai edes japanilaisehtava. Ikean halvin paperinen lampunvarjostin muuttuu japandi-löydöksi, banaali rahankäyttövinkki holistiseksi buddhalaisfilosofiaksi. Japanilaisen kulttuurin esteettisyydessä on jotain erityistä: jotain mikä on puhutellut suomalaisia aina Aleksis Gallen-Kallelasta siihen hiljaiseen kaveriin yläkoululuokan nurkassa jäljentämässä kanji-merkkejä Naruto-vihkonsa kulmaan. Mitä japanilainen kauneus ja estetiikka oikeastaan on, ja miksi se puhuttelee niin kovasti?
Japanilaisen taiteen ja kauneuden tenhoon Toivo Hurstin johdattaa kirjailija ja japanilaisen estetiikan dosentti Minna Eväsoja. Minna on kenties Suomen kovimpia japanilaisten perinteisten taiteiden tuntijoita, ja tieteellisen tutkimustyönsä lisäksi on hän perinteisesti koulutettu teetaiteen harjoittaja. Minna valottaa esimerkiksi japanilaisen taiteilijan hahmoa ja Suomen kultakauden maalaustaiteen japanilaisia muusia. Jakson aikana huutia saavat myös yleiset harhaluulot japanilaisesta taidefilosofiasta.
Liian vähälle huomiolle jäänyt taiteen ilmiö, johon tutustumista Minna sydämellisesti suositteli on japanilainen mineraalipigmentteihin perustuva nihonga -maalaustekniikka, joka on Minnan mukaan jäänyt länsimaissa täysin ukiyo-e -puupiirrosten varjoon.
Tunnusmusiikki: Yrii Semchyshyn - Intention
Tekstivastine julkaistu osoitteessa kirkkonummi.fi/taiteesta-podcast
Asiasanat: japani, teetaide, chado, ikebana, sensei, japanilainen estetiikka, wabi, japonismi, taide,