Saara jakaa jaksossa kolmannen lapsensa voimauttavan vesisynnytyskokemuksen. Esikoinen syntyi lääkkeettömästi nopeahkossa synnytyksessä, jossa Saara odotteli, että milloin synnytystuntemukset “kunnolla käynnistyisi”. Keskimmäisen kohdalla Saara olisi halunnut jo kokeilla ammetta, mutta hän ei tohtinut kysyä sitä kätilöltä. Kolmanteen synnytykseen Saara valmistautui raskausjoogakurssilla, joka tuntui oman ajan lisäksi mahdollisuudelta vahvistaa kontaktia kohtuvauvan kanssa. Saara oli raskausaikana tosi innoissaan syntymän ihmeestä ja luonnollisesta syntymästä, ja hän sparrasi itseään myös sitä kohti. Kuopuksen synnytys käynnistyi spontaanisti illasta 41+0 supistuksilla ystävän luona käydessä. Saara eli humoristisen hetken kotimatkalla miehensä ja kahden nukkuvan lapsen kanssa Helsingin kurvissa supistelevan kohdun kanssa. Saara sai kuitenkin nukuttua vielä seuraavan yön kotona. Seuraavana päivänä Saara otti supistuksia pitkään kotona vastaan, kunnes iltapäivästä hän kysyi mieheltään, pitäisiköhän heidän lähteä sairaalalle. Puoliso oli sitä mieltä, synnytys vaikuttaa olevan käynnissä, joten he lähtivät taksilla sairaalaan. Synnytys olikin hyvin käynnissä ja Saara pääsi ammeeseen. Synnytys ei edennyt aivan niin nopeasti kuin aiemmat synnytykset, ja se aiheuttikin Saaralle haastavia tunteita. Hän kuitenkin pystyi kääntämään jälleen ajatukset positiivisiksi ja pian hänelle jo tulikin ponnistamisen tarve. Kymmenen minuutin ponnistusvaiheen jälkeen vauva syntyi veteen.