Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvun 10 alussa apostoli Paavali viittaa Israelin erämaavaellukseen Egyptistä lunastamisen jälkeen kohti luvattua maata, ja sanoo yllättäen: (1.Kor.10:1-4) Hän ei halua seurakuntalaistensa olevan tietämättöminä, vaan ilmoittaa heille nyt Jumalan sanan ilmoittaman totuuden. Kyllähän seurakunta tämän vanhan testamentin tekstin tunsi: mutta he eivät sitä oikein osanneet soveltaa. Huomaatko yllätyksen? Paavali nimittää mannaa sekä Meriban vettä, joka pulppusi kalliosta (2.Moos.16-17) hengelliseksi ruoaksi ja juomaksi, vaikka se olikin konkreettista ja todellista ruokaa!

Meitä hämää nykyään sana ”hengellinen”. Ymmärrämme sen filosofisesti tai mysteerisesti fyysisen ja konkreettisen vastakohtana. Luonnostamme arvostamme ”hengellisiä” asioita enemmän kuin ”ruumiillisia”. Varokaamme tällaista ajattelua! 

Paavali ja Raamattu tarkoittaa tällä sanalla nimittäin jotain muuta! Sana ’hengellinen’ ei tarkoita mitään sen enempää tai vähempää kuin Pyhän Hengen läsnäoloa ja toimintaa. Kastevetemme on hengellistä, koska siinä vaikuttaa Jumalan sana ja Pyhä Henki. Manna, Meriban vesi sekä kallio, josta vesi pulppusi, olivat siis hengellisiä, sillä niissä oli Jumalan sana ja lupaus, Pyhän Henki ja Kristus itse! Ne eivät siis ravinneet ainoastaan ruumista, vaan myös henkeä, vahvistaen Israelin kansan uskoa ja liitäen heidät Jumalan Pyhän Hengen työhön. Kalliosta, joka kansaa seurasi sanotaan erityisesti, että se oli hengellinen, ja että se oli Kristus. Siinä oli siis Pyhä Henki ja Kristus itse toimimassa ja siunaamassa kansaa.

Me syömme ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren! Siinä on meidän pyhä hengellinen ruokamme ja juomamme konkreettisella tavalla nautittavanamme. Tämä ei ole vertauskuvallisen ruoan ja juoman nauttimista, vaan todellista. Jeesus opettaa ruumiistaan ja verestään Johanneksen evankeliumin luvussa 6 viitaten juuri mannaan: (Joh.6:48-51,53-58) Kristuksen ruumis on tosi ruoka, joka on kantanut meidän syntimme ja annettu sovintouhriksi edestämme. Se on pyhä uhri, joka pyhittää meidät täydellisesti (Hepr.10:10). Hänen verensä on uuden liiton veri, joka vuodatetaan syntiemme anteeksiantamiseksi ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä (Hepr.9:14; 1.Joh.1:7) Tämän hengellisen ruoan kautta me pääsemme kaikesta synnistä puhdistettuina ja pyhitettyinä Isän eteen kaikkein pyhimpään: (Hepr.10:19-22)  

Saamme kristittyinä tehdä kaiken Jumalan sanan ja rukouksen kanssa, ja siksi syödä hengellistä ruokaa ja elää hengellistä elämää niin kotona ja töissä kuin jumalanpalveluksessakin. Kun me teemme kaiken Jumalan sanan kanssa, ja kun teemme sanan kautta, teemme Jumalan Hengen kanssa. Tämä hengellisyys ei koske ainoastaan sieluamme, vaan ruumiillista elämäämmekin. Erityisenä hengellisen aterioinnin paikkana on jumalanpalvelus, jossa saamme varmasti vastaanottaa Pyhän Hengen välineinä Jumalan sanan ja sakramentit. Niiden kautta Isä, Poika ja Pyhä Henki – koko Pyhä Kolmiyhteinen Jumala tulee luoksemme ja antaa meille kaikki lahjansa ja siunauksensa. Ne ovat konkreettisia, pyhiä asioita, mutta ne ovat todella myös hengellisiä, sillä niiden kautta Kristus antaa meille armonsa ja Henki pyhittää meidät. Niiden lähteiden luokse Kristus, Jumalan Karitsa haluaa meidät johtaa. (Ilm.7:17) Näin me saamme juoda Kristukselta itseltään elämän vettä, jonka lähteet puhkeavat myös meidän sydämissämme iankaikkiseksi elämäksi. Jeesus sanoo meillekin: (Joh.4:13-14) Näinhän kaikuu meillekin kutsu alttarille Kristuksen ruumista ja verta nauttimaan, Ilmestyskirjan sanoin: ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm.22:17). Nauttikaamme uskossa hengellistä ruokaa, Kristuksen ruumis, nauttikaamme uskossa hengellinen elämän vesi, hänen verensä.