Klassikon tunnistaa siitä, että klassikko on jatkuvasti hyökkäyksen kohteena ja samaan aikaan toimii. Freud on tällainen. Olisiko käsillä jopa orastava Freudin paluu? Jakson aiheita: - vaikka Freud on "osoitettu vääräksi" niin ja niin monta kertaa, jostain syystä Freudia käytetään kaikkialla onnistuneesti – emme pääse Freudista eroon - syitä psykoanalyysin kiinnostavuuteen: ei pakkoa yrittää nähdä maailma johdonmukaisena ja ristiriidattomana; reikien ja aukkojen tutkimus; halujen kuvaaminen ja selittäminen oireiden ja epätäydellisyyksien kautta; viitekehys jolla puhua seksuaalisuudesta laajassa mielessä; fantasian todellisuus - psykoanalyysi perustuu potilastyöhön: kuunnellaan ja tehdään pieniä interventioita; koko metodi on potilaan keksimä; tämän vuoksi psykoanalyysi muuttuu potilaiden ja analyytikkojen myötä, se on aina keskeneräinen kenttä - potilas voi olla ihmisyksilön lisäksi esimerkiksi sotatoimi, meemitili, taideteos, poliitikon käytös tai kokonainen yhteiskuntajärjestelmä, eli mikä tahansa, millä on tiedostamaton ja mikä tuottaa niin sanotusti puhetta - voiko tekoäly tai eläin olla potilas? - kuka voi toimia analyytikkona? - puheessa kuunnellaan sitä, miten sanotaan ja ennen kaikkea sitä, mitä ei sanota; kuuntelemalla seurataan oireita kohti tiedostamattoman tuottavaa tasoa - psykoanalyysin kolme käsitelajia: dynaamiset, topologiset ja ekonomiset käsitteet Luettavaa: Freud: Muistiinpano "Ihmelehtiöstä" (1925, kokoelmassa Suru ja synkkämielisyys, suom. Markus Lång) Derrida: Freud ja kirjoituksen näyttämö (1967, kokoelmassa Platonin apteekki, suom. Merja Hintsa)