Muistan lukiosta jonkun tilaisuuden ennen ylioppilaskirjoituksia, jossa rehtori antoi ohjeita kirjoituksiin valmistautumisesta. Siinä varoitettiin “yliyrittämisestä” ja muistan ihmetelleeni, että mitä ihmettä, eikä jokaisen kannatakaan yrittää niin kovasti kuin pystyy? Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että ei kannata - liiallisilla suorituspaineilla tosiaan voi pilata jonkin itselleen tärkeän suorituksen, niin että se tosiaan menee huonommin kuin normaalissa, vähän rennommassa olotilassa. Nyt kun oma väitöspäivä lähestyy, olen pohtinut, pitäisikö yrittää enemmän, lukea artikkeleita öisin ja harjoitella erinäisiä puheenvuoroja, lektiota ja vastaväittäjän kysymyksiin vastaamista tauotta - vai kannattaisiko pikemminkin luottaa siihen, että kaikkien näiden vuosien aikana opitut asiat kantaa kyllä tämänkin tilaisuuden läpi.