Suru on rakkautta, jolle ei enää ole kohdetta. Se muuttaa meitä, pakottaa etsimään uutta suuntaa ja jättää meihin jäljen, jota emme voi täysin pyyhkiä pois – mutta ehkä meidän ei tarvitsekaan. Tässä jaksossa pohdimme surua monesta näkökulmasta: sen fyysisestä ja psykologisesta vaikutuksesta, sen filosofisista ulottuvuuksista sekä siitä, miten se voi olla myös merkityksen lähde.

Keskustelemme siitä, miksi suru ei ole vain menetys, vaan myös tapa pitää kiinni. Käymme läpi surun vaiheita, tutkimme kaipuun merkitystä ja pohdimme, miten yhteiskunta suhtautuu suruun. Mukana ovat myös henkilökohtaiset kokemukset sekä musiikki, joka syntyi surusta – mutta ei jäänyt siihen.

Suru voi olla raskas, mutta se voi myös olla jotain muuta. Se voi olla muisto, joka kantaa. Se voi olla merkki siitä, että jotain oli tärkeää. Ehkä se voi olla myös Kaikkea Hyvää.

Kuuntele jaksoon liittyvä musiikkini "Grieving" tästä linkistä.

https://open.spotify.com/track/2RmBSeq6YlyE0C74DaZVPA?si=d1330d3e657948f6

Usein mielenkiintoiset keskustelut aiheista jatkuu muualla. Ota somekanavani seurantaan tästä linkistä.

https://linktr.ee/markusraivio