Tällä kertaa pohdimme aikidon aloittamista. Puhumme siitä, miksi on ihan normaalia epäonnistua heti ensiaskeleesta lähtien tai ainakin noin 50 kertaa per treeni, ja miten juuri se epäonnistuminen tekee lajista hauskaa. Koska epäonnistuminen on taattu, pelastamme uuden harrastajan egoa antamalla mahdollisuuden olla huono muussakin kuin seisomisessa ja tenkan käännöksessä.

Kuulemme myös teorioita siitä, kannattaako uudet harrastajat kyllästää tärkeillä perusharjoitteilla vai onko järkevämpää vain antaa heidän leikkiä “ota keppi kaverilta” -peliä ja toivoa, että luonnollinen liike löytyy. Välillä sivuamme sitä, miten lapset liikkuvat ja miten aikuiset taas ovat oppineet häpeämään omaa liikettä.

Luvassa siis käytännön vinkkejä, pohdintaa sekä rutkasti harhapolkuja. Kaiken ytimessä on kuitenkin yksi iso kysymys: miten pidämme homman hauskana – niin aloittelijalle, joka hädintuskin muistaa, että käsiä on kaksi kappaletta, kuin konkarille, joka vasta tajusi ettei ole vieläkään “mestari”? Tervetuloa mukaan, heittäytymään ja ennen kaikkea epäonnistumaan iloisesti kanssamme!

”Ei se aloitus niin kamalaa ole – kunhan ensin mokaa tarpeeksi monta kertaa.”